sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Syksyisiä tunnelmia

Syksy se mennä jolkottaa kamalaa kyytiä eteenpäin, että ei meinaa perässä pysyä. Hienoja syyskelejä on ainakin piisannut.

Syksy Konaanjärvellä

Hienosta ja vauhdikkaasta syksystä huolimatta vähän on motivaatio hukassa yhden jos toisenkin asian suhteen. Musta tuntuu, että oon jatkuvasti kamalan väsynyt ja haluton ja oikein mikään ei huvita. Vitamiineja kiskon joka sorttia, ja varmaan liikaakin, joten ei se voi niistäkään olla kiinni. Ja tiedostan kyllä senkin, että jos lähden lenkille / salille vähän huonolla spiritillä, niin siellä ollessa kyllä taas innostun ja saan jutun juonesta kiinni. Ja väliinhän en ainakaan jätä, kele.

Ruokavalio menee päin tarakkaa osittain moninaisista menoista johtuen, osittain ihan siitä, että käden ja suun välinen matka on niin lyhyt. Kun mieltä hiertää, niin tekosyitä löytyy ja ruoka maittaa. Ei edes jääkaapin rikkoutuminen hidastanut tempoa.

Mulla on sellainen olo, että haluaisin jotain UUTTA. Ennen kaikkea jotain uutta liikuntamuotoa elämääni. Mutta en oikein itsekään tiedä mikä se olisi, kun aika on kortilla ja mistään nykyisistä liikunnoista ja muista harrastuksista en haluaisi luopua.

Joskus aikoinani kävin paljon mm. bodycombatissa ja rrrrrrakastin sitä, mutta mahtaako enää jalka nousta samaan malliin?! Tai kestääkö pumppu. Nuorempanakin syke nousi helposti lähelle maksimia ja jo kymmenen minuutin jälkeen naaman väri oli huolestuttavan punainen.

Paikallisen voimisteluseuran tarjottimella näyttäisi olevan bodycombatia maanantai-iltaisin. Sepä sattuu kuitenkin olemaan lapsen harrastusilta, joten se siitä combatista. Paikallinen opisto tarjoaa pelkästään tuolijumppia ja kimppakiva(???!!!)jumppia. Aavistuksen estoisena ihmisenä taidan jättää ihan suosiolla väliin. Nimi kertoo jo kaiken.

Uinti olisi kivaa, mutta lähimpään uimahalliin on matkaa melkein 25 kilometriä, hinnaksi yhdelle uintikerralle tulee 17 euroa ja aikaa kuluu ihan, ihan liikaa.

Sellaista uutta on kyllä jo tullutkin liikuntaan, että mulla on ollut silloin tällöin lenkkikaveri aamuaerobisella. Seura tekee lenkeistä aika erilaisia. Yksin mennessä huomaa ja aistii ympäristön, äänet ja tuoksut paremmin. Saa tehdä pään tyhjennystä ja harjoitella tietoista läsnäoloa. Toisaalta taas kaverin kanssa käpötellessä tulee hoidettua sosiaalisia suhteita ja parannettua maailmaa. Mutta molempi parempi, sekä yksin että yhdessä. Tällä jatketaan.

Syyslomaretkellä Vihavuodenkoskella

Olen tällä viikolla viettänyt semisti syyslomaa. Pieniä työmääriä päivässä, ettei pääse protestanttinen etiikka unohtumaan. Mutta pääsääntöisesti vapaata perheen kanssa ja ilman: mökkeilyä, uintia (uimahallissa; ei sentään järvessä), kalastusta (järvessä; ei sentään uimahallissa), samoilua metsässä (ok, myönnän: eksyin, siitä johtuu samoilu; tarkoituksena oli vaan kävely metsässä), työleiriä kotipihassa haravoiden ja kesävermeitä poislaittaen jne.

Luonnon muovaama leuanvetotanko
Järven pohja täynnä järvisimpukoita. Jätin kuitenkin moules fritesin väliin.