Jatkot

Lite lähestyy loppuaan ja tarttis alkaa miettiä, että mitenkäs sitten Liten jälkeen. Nettiin tullut jatkojen ohjeistus on lievästi sanottuna aika kevyesti heitetty ja lähinnä markkinoi Bikini Challengea... Nyt en ainakaan halua lähteä mihinkään uuteen ohjelmaan, vaan yritän löytää itsekseni hyvän tavan toimia ja elää. Esim. Lite In Shapen ns. perusohjeet ovat erittäin hyvät ja niitä tulee varmasti käytettyä jatkossakin.

Liten foorumiin olen aika pettynyt. Ainoa hyvä asia siellä oli Q&A-osio, jossa Bull tai Fitfarmin tiimi vastasi askarruttaviin kysymyksiin. Mutta vertaistuki jäi todella kevyeksi.

Mutta vaikka tässä valitan, niin olen tyytyväinen Liteen ja en kadu päätöstä osallistua. Ruokavalion ohjeet ovat hyvät, selkeät ja helpot noudattaa. Samoin treeniohjeet rulettaa. Lihasta on joko tullut lisää tai sitten lihakset vaan erottuvat paremmin, kun läski on alkanut sulaa päältä.

Sellaista hybridiä olen tällä hetkellä miettinyt ruokavalion suhteen, että soveltaisin Litea ja gfg:ta. Treenien suhteen aion jatkaa Lite In Shapen ohjeilla ainakin jonkin aikaa sekä ottaa mukaan myös ekstratreenit.

Uuden vuoden jälkeen aion panostaa painonpudotukseen taas uudella forcella. Ja asetan tavoitteen painonpudotuksen suhteen: tavoitteena on, että 1.6.2014 paino on 63 kiloa.

Turnausväsy mustana marraskuuna

Hohhoijaa, on iskenyt pieni turnausväsymys. Enkä mä tykkää yhtään mistään turnausväsymyksistä. Ne on ihan lannistavia ja tyhmiä. Mä haluaisin vaan jaksaa ja tehdä kaikki just niin kuin pitääkin hyvällä mielellä ja tsempillä. No, nyt se väsy on kuitenkin päällä ja pitää vaan toivoa, että se menee ohi.

En oikeastaan edes tiedä, että mihin mä olen väsynyt. Treeni kulkee edelleen ja esim. viime viikolla tein 4 salitreeniä ja 4 aerobista. Laitteisiin on saanut alkaa laittaa isompia painoja ja mä oikein tunnen miten liike osuu justiinsa siihen oikeaan lihakseen.

Ruokahommakin on ihan ok. Parina päivänä viime viikolla söin vähän ohi ruokavaliosta työreissujen takia. Ei vaan ollut tarjolla sitä mitä olisi pitänyt olla. Piti elää rehuilla ja huonolla proteiinilla pari päivää. Viikonloppuna en tehnyt varsinaista tankkausta, kun nuo pari päivää meni pertsiilleen.

Ruokahommassa ottaa välillä pattiin se, että kaikki pitää olla ennalta suunniteltua. Onko tarvittavat ruoka-ainekset jääkaapissa / kotona? Koska syön mitäkin ja monen aikaan? Missä olen huomenna lounaalla? Teenkö eväät mukaan vai saanko lennosta jotain asiaankuuluvaa? Milloin ehdin tehdä ruoan? Jne. jne. Ruoka-asioissa ei voi mennä tunteella ja hetkessä (otetaan sitä mitä jääkaapissa on tai lounasravintolassa tarjotaan), vaan koko ajan pitää olla pari askelta edellä. Ja ei aina jaksaisi. Ei siinä mitään, jos ei olisi muuta elämää kuin Lite, mutta kun on.

Tää on nyt ihan maanis-depressiivistä sepustusta, mutta toisaalta mä olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että tämä vois olla vaikka koko loppuelämän ruokavalio! Tämä ruokavalio tekee ilmiselvästi hyvää kropalle, tässä on hyvä olla. Jos tähän ottaisi esim. joka toinen viikko mukaan ns. vapaapäivän ja muuten menisi tällä sapluunalla, niin näin voisi elää maailman tappiin.

Mä yritän nyt ryhdistäytyä ja liteillä ilon kautta. Sen mä oon päättänyt, että jatkan Liteä pari viikkoa ekstraa eli ma 23.12. saakka. Katson millaisia ohjeita Bull antaa jatkosta ja teen sitten omat päätökseni, että miten toimin. Mutta mennään nyt tämä jakso edes ensin loppuun.

Tsemppiä mustaan marraskuuhun!

Gymillä

Viikko vierähti flunssassa, mutta nyt alkaa taas elämä voittaa. Joku kestolima on edelleen muistona flunssasta tossa kurkunpäässä ja se ei mene ylös eikä alas, mutta olkoon sitten siinä, jos on ollakseen.

Eilen ja tänään olin salilla ja hienolta tuntui päästä taas treenaamaan. Kokonaisuudessaan pidän kovasti Lite in Shapen salitreeneistä. Ne ovat vaihtelevia, tuntuvat mielekkäiltä tehdä ja tuntuvat siellä missä pitääkin. Ei ole mitään satoja toistoja, monimutkaisia liikkeitä tai muitakaan turhia räpellyksiä.

Mulla on monia suosikkilaitteita / -liikkeitä, mm. penkkipunnerrus, jalkaprässi, hauiskäännöt, ojentajapunnerrukset, vipunostot vähän joka suuntaan jne.

Oikeastaan ainut ei-niin-suosikki on reisiojennus. Miksikö? Siksi, koska mun polvet on tehty jostain sekundasta ja reisiojennus aiheuttaa välillä ikävää painetta polviin. Mun polvilumpioni ovat liikkuvaista sorttia: kumpikin lumpio on luiskahtanut sijoiltaan kaksi kertaa. Ja kaiken lisäksi ihan mitättömissä tilanteissa, ei siis missään vapaapainissa. Olen tyyliin käynyt istumaan ja plums, ai-ai. Ja se ei ole sitten mikään kylmäpussi polveen ja menoksi, vaan pahimmillaan parantuminen ja kuntoutus on kestänyt 2 kuukautta patellaluksaation jälkeen. Polven nivelkierukat eivät ole sen laadukkaammat. Nivelkierukan kappale on joskus pyörinyt polvessa ja aiheuttanut lukko-oireita ja muuta kivaa. Polvia on jouduttu punkteeraamaan. Ja kaikkea sellaista.

Sen olen polvivammaisena huomannut ja sisäistänyt, että reisilihaksista kannattaa pitää huolta. Vahvoilla reisilihaksilla pystyy kompensoimaan surkeita polvia.

Piinapenkki

Ekstratreeniä en ole vielä tehnyt kertaakaan. Osittain siksi, että olen ollut niin tyytyväinen perussettiin neljä kertaa viikossa. Ajattelin kuitenkin josko vaikka ensi viikolla repäisisi ja kokeeksi vetäisi ekstran.

Sairastuvasta terve

Lite In Shapen 5. viikko käynnistyi ja samalla käynnistyi meikäläisen flunssa. Voi itku! Niin ärsyttävää ja turhauttavaa! Alkuvuoden superdieetti meni läskiksi (no ei nyt ihan kirjaimellisesti kuitenkaan) liikuntojen osalta, kun sairastuin vkolla 3 influenssaan ja loppudieetin liikunnat jäivät. Silloin noudatin sinnikkäästi ruokavaliota, vaikka ei oikeasti tehnyt mieli syödä mitään, ja toimihan se homma niinkin.

Nyt on sitten salitreenit saanut unohtaa. Ja se jos mikä pännii. Kova hinku on salille ja harmittaa ihan vietävästi, kun treenikertoja jää väliin. Kevyen, vajaan tunnin aamuaerobisen olen tehnyt tällä viikolla kahtena aamuna. Vaikka kävelen hissukseen, niin silti syke on ollut n. 10 lyöntiä korkeampi kuin normaalisti. Kertoo siis siitä, että kropassa ei ole kaikki kunnossa.

Jos nyt oikein yrittää ajatella positiivisesti, niin voihan tämä pakollinen treenitauko tehdä ihan hyvääkin kuntoa ajatellen. Ainakin aikaisemman kokemuksen pohjalta tuntuu, että tauon jälkeen treeni on luistanut entistä paremmin ja painoja on saanut lisätä ihan positiivisesti. Kunhan tämä ei vaan pitkittyisi miksikään viikkokausien maratonflunssaksi!

Aamuaerobisella näissä maisemissa - no, ainakin mielikuvissa

Tankki täyteen

Morjens, kyllä tietää taas syöneensä.

Itse henk.koht. en pidä hyvänä ajatuksena sitä, että tankkauspäivä on totaalinen mässäyspäivä. Ensinnäkin jos nyt ei satu olemaan joku ihan teräshermoilla ja äärettömällä tahdonlujuudella varustettu ihminen, niin ylettömän mässyttelyn jälkeen on todella vaikea palata ruotuun. Pitää kuitenkin muistaa, että seuraavana päivänä kuuri jatkuu ja tiettyä ruokaa on juuri se tietty määrä. 

Toiseksi mä ajattelen, että koko tällä 10 viikon jaksolla ollaan opettelemassa hyviä, oikeita, laadukkaita ruokailutapoja. Opetellaan syömään oikeanlaista ruokaa oikeanlaisia määriä oikeisiin aikoihin. Tietyllä tavalla hervottomat ruokaorgiat kertovat siitä, että mitään ei ole oikeasti opittu, vaan aina on pohjimmiltaan halu palata siihen vanhaan samaan kaavaan, että mitä vaan ja miten paljon vaan. Kytätään vaan tilaisuutta, että koska pääsee syömään. Herkut eivät voi, eivätkä saa, eivätkä tarvitse olla täysin kiellettyjä, mutta se kohtuus. 

Kolmanneksi tankkauspäivän kannattaa olla ravintosisällöltään tietynlainen: paljon hiilareita ja vähän rasvaa. Ei siis kannata vedellä mitään runsasrasvaista, esim. suklaata, juustoja, hampurilaisia, ranskalaisia tms. mättöä. Rasva pamahtaa samantien kylkeen kiinni ja sitten on hirveä työ taas sen poissaamiseksi.  

Tankkauspäivästä on annettu selkeät ohjeet. Menin suositellun ohjeen mukaan suurimmaksi osaksi. Tuli syötyä mm. puuroa, leipää, hedelmiä, mehua, pastaa, jäätelöä ja kaikenlaista muutakin ohjeessa ollutta vähän rasvaa ja paljon hiilihydraattia sisältävää. Sitten tuli toteutettua pari omaa mielitekoa: pieni lasillinen kuoharia ja sushia (ei kuitenkaan samaan aikaan).

Joo, ei tartte mennä huomenna vaa'alle. 

Emmä näitä kaikkia vedellyt yksin!

Tuomiopäivä, eiku tankkauspäivä häämöttää

Viikonloppuna se sitten on. Tankkauspäivä. Iik! 

Jotkut ajattelevat, että tankkauspäivä on herkuttelupäivä. Jotkut iloitsevat, että saa syödä ja kunnolla. Onnittelut näille ihmisille! Mulle tankkauspäivä on melkeinpä tuomiopäivä. Olen kahdessa superdieetissä pitänyt tankkauspäivän ja niiden kokemusten pohjalta sanon omalta kohdaltani, että kamalaa on se.

Tankkauspäivän on pakko olla vapaapäivä, koska ruokaa on niin paljon, että kukaan työssäkäyvä ei ehdi sitä työpäivän aikana vetämään (jos aikoo tehdä töitäkin). Justiinsa kun on saanut viimeisen patongin palan kurkustaan alas, niin uutta pötköä tarttis suunnilleen alkaa jo vetää.

Tankkauspäivän on pakko olla vapaapäivä myös siksi, että vatsa on kuin kireä rumpu. Se on suuri, se on kipeä, se on äänekäs. Lisäksi kaikki, siis ihan kaikki, verenkierto keskittyy vatsaan ja olo on lievästi sanottuna koomainen.

Ja se seuraava päivä: krapula. Hiilarikrapula. Paha olo, vatsa kipeä, turvottaa, pelkkä ruoan ajatteleminenkin itkettää.

No, uutta tässä Lite in Shapen tankkauksessa on se, että se eroaa hieman superdieetin tankkauksesta. Kummassakin vedetään puhdasta ruokaa ja kunnolla hiilareita, mutta superdieetissä hommaan kuuluu myös proteiinit. Nyt on mielenkiintoista nähdä onko vaikutus olotilaan jotenkin erilainen vai tuleeko sitä samanlaiseen palloähkyyn kuin aikaisemminkin.

Viikonloppua siis odotellessa...

Protein Smoothie & Pudding Smoothie

Ostin työreissulle Fastin Protein Smoothien. Mansikkaa tietysti, kun siinä on kuulemma arvot parhaiten kohdillaan. Ajattelin, että smoothie on hyvä vaihtoehto protskupatukalle ja tuo vähän vaihtelua. Joo ei, ei ollut mun juttuni. Ei se nyt ylivoimaisen pahaakaan ollut, mutta jotenkin omituisen makuista. Muistutti vähän juotavaa joguttia, kylläkin pahaa sellaista. Jos nyt positiivinen haluaa olla, niin onhan se puteli sievä ja kätevä kuljettaa mukana, kun avaamaton tuote ei tarvitse jääkaappia. Mutta kuiteskin: minusta hinta-maku-suhde ei ole kohdallaan.

HUOMATTAVASTI paremmanmakuisen cocktailin saa, kun sekoittaa 30 g pudding-jauhetta, 1,5 dl rasvatonta maitoa ja 3-4 desiä vettä shakerissa. Erinomainen drinkki heti nautittavaksi, vaikka välipalaksi.

Liten päivitykset ja radiohiljaisuus foorumilla

Liten ruokaohjeisiin tuli vähän päivitystä seuraavalle kahdelle viikolle. Paitsi jos on pyyhkinyt hyvin, niin mitään ei tarvitse muuttaa. No, hyvin on mennyt, mutta tottakai sitä ajattelee, että voisiko mennä VIELÄ paremmin. :-) Taidan tehdä jonkinlaisen kompromissin tulevana viikkona, että en ota käyttöön päivitystä ihan kokonaisuudessaan, mutta osittain. Katsotaan mitä tuloksia syntyy.

Treenin suhteen en muuta mitään, sillä se tuntuu niin mielekkäältä ja on kulkenut hienosti. Sekä ekalla että tokalla viikolla tein neljä salitreeniä ja neljä aerobista.

Vähän mua on alkanut ottaa päähän Liten keskustelufoorumi. Tai lähinnä se, että sitä keskustelua ei ole. Kaikki ovat paenneet - yllätys, yllätys - Facebookiin. Koska itse en halua Facebookiin liittyä, niin se siitä sitten. No, menee se homma näinkin, höpisen keskustelufoorumissa vaikka itsekseni. Harmittaa tietysti se, että vertaistuki, jota tältä hommalta kovasti odotin, jää hieman köyhäksi.

Ekan viikon reflektointia

Ensimmäinen viikko Liteä takana. Ja mä olen NIIN onnellinen ja NIIN tyytyväinen ja NIIN rakastunut tähän ohjelmaan.
- Ei tarvitse kituuttaa pienellä ruokamäärällä ja syödä jotain kammottavia riisikakkuja tms. ihmisruoaksi kelpaamatonta kevytevästä.
- Ruoka on hyvää ja maittavaa, vaikka ei nyt aina jaksaisi nähdä niin kamalasti vaivaa.
- Treeniohjelmat ovat mahtavat. <3 Mä oikein odotan, että koska pääsee seuraavan kerran salille.
- Treeni kulkee, koska ruokaa ja juomia on riittävästi.
- Energian määrä on valtava. Jaksaa olla perheen kanssa, jaksaa tehdä töitä, jaksaa tehdä muutakin kuin röhnöttää sohvalla ja katsoa ihanmitävaan.
- Ja kirsikkana kakun päällä: mun paino on pudonnut ekan viikon aikana 2,7 kg! Mä en voi uskoa enkä ymmärtää sitä. Paino on jumittanut VIIKKOTOLKULLA samassa ja nyt sitten kapum: 2,7 kg. Ymmärrän kyllä, että se on suurimmaksi osaksi nestettä, mutta silti. Olkoon ihan mitä vaan. Mä olin henkisesti niin varautunut siihen, että paino nousee, koska ruokaa on niin paljon enemmän kuin superdieetissä ja erityisesti hiilareita on paljon enemmän. Elin ennen Liten alkua oikeastaan siinä kuvitelmassa, että Lite in Shapessa oltaisiin pluskaloreilla, vaikka niinhän asia ei ole. Mä odotan seuraavaa 9 viikkoa ja sitä, mitä niiden aikana tapahtuu ja millaisia muutoksia syntyy yhtä innokkaasti kuin lapset odottavat joulua.

Vielä kun mä tollero muistaisin syödä kaikki mitä pitääkin. Yhden kerran on unohtunut välipala ja yhden kerran iltapala. Nenäliinan nurkkia solmuun.

Aamuaerobiset - hetki omaa aikaa

Maisemia aamulenkiltä.

Terveisiä landelta! :-)

Mä olen oppinut nauttimaan aamuaerobisista. Ensialkuun ne tuntuivat vähän pakkopullalta. Ei olisi huvittanut lähteä ulos. Väsytti ja nukutti. Jalat tuntuivat raskailta ja tönköiltä.

En tiedä mitä tapahtui, mutta nyt aamuaerobiset ovat ihan parhautta. Ihana hiljaisuus vielä kaikkialla, raitis ilma ja tuttu mukava reitti. Saa ajatella omia juttujaan ihan rauhassa. Se tuntuu ihan hetkeltä omaa, laadukasta aikaa.

No, katsotaan muuttuuko mieli, kun aamulla on pimeää kuin mörön takapuolessa ja maassa kymmenen sentin kerros räntää. Näitä tilanteita varten on tietysti olemassa kuntosalin juoksumatto tai crosstrainer. Mutta ajavatko ne samaa asiaa?

Mä näitä polkuja tallaan...

Uutta sykettä

Perheeltä lahjaksi saatu uusi sykemittari, anteeksi: harjoitustietokone, uusiin koitoksiin. <3

Joo, tuo punainen pampula mittarissa on sellainen hätänappi, jota voi painaa, kun happi loppuu, laiskuus iskee tai lenkkarissa on kivi. No ei vaan. Juksu, juksu.

Eihän sitä periaatteessa tarttisi mitään mittaria punttisalille. Mutta kun olen niin tottunut siihen. Seuraamaan treenin kestoa, sykettä, kalorikulutusta, viikkokohtaista treenimäärää jne. Ja onhan sitä kelloakin hyvä välillä katsoa. Olin joskus niin riippuvainen sykemittarista, että kun se unohtui vahingossa kotiin, niin tuntui, että koko treeni menee hukkaan ja on yhtä turhan kanssa. Kuulun siis ilmiselvästi Anonyymeihin Sykkeenseuraajiin.

Vertailua

Ennen huomista Liten alkua otetaan vielä vertailukuvat: tammikuun alku - nykyhetki. Pientä turvotusta kyllä nykyhetkessä tankkauksen jäljiltä... Seliseli. ;-)

Tammikuu 2013

Syyskuu  2013

Tammikuu 2013

Syyskuu 2013

Tammikuu 2013

Syyskuu 2013

PALJON on vielä tekemistä, mutta kyllä se tästä. 

Ohjeet julki, jolly good!

Liten ohjeet ilmestyivät eilen ja tänään nettiin. Glup ja kääk! Nyt on samanlainen olo kuin lapsena kesäloman jälkeen, ennen koulun alkua: yhtä aikaa jännittää ja innostaa. Uusi treenivihko on ostettu ja kynät teroitettu. 10 viikkoa tuntuu näin etukäteen ajateltuna kamalan pitkältä ajalta, mutta arvaanpa, että eipäs aikaakaan, kun ollaan jo joulukuussa.

Litessä jännittää / hirvittää:
- ruoan määrä, kun sitä on ollut paljon niukemmalti viimeiset 6,5 viikkoa
- mun tarttee luopua siitä mun herkusta superaamiaisesta, mitä täällä blogissakin oon hehkuttanut
- selviänkö mä tästä, kai mä nyt selviän, kyllähän mä tästä selviän vai...

Litessä innostaa:
- ruoan määrä ja saa syödä hiilareitakin :-)
- uudet treeniohjelmat, salipainotteiset treenit; ei enää sitä järkkyä sd:n kotitreeniä miljoonine toistoineen
- superaamiaisesta tulee superiltapala; no ei nyt ihan, mutta ainakin vähän ainekset menevät yksiin
- sähäkkä ja motivoitunut porukka foorumissa :-)

Huomasin, että tarvitsen tietokoneeseen aikalukituksen. Piti mennä aikaisin eilen nukkumaan, niin en vaan malttanut, kun luin Liten foorumia, ihmisten blogeja jne. On tää niin koukuttavaa. Hihii.

Lämpenee, kuumenee, polttaa

No ei oikeasti polttanut. Mutta lämmitti ja kuumensi. Olin ensimmäistä kertaa kuumakivihieronnassa. Se oli jonkinlainen palkkio superdieetin suorituksesta. Vaikka en tiedä olenko ansainnut mitään palkkiota, kun en saavuttanut tavoitettani superdieetillä...

Hieronnan tehnyt kosmetologi osasi asiansa. Hieronta oli rauhallista ja tuli tunne, että minuun keskitytään ja ei ole minkäänlaista kiirettä. Hieronta oli kaikinpuolin rentouttavaa ja miellyttävää, mutta samalla energisoivaa. Pariin otteeseen meinasi jo unikin tulla.

Hoito kesti reilun tunnin, mutta olisin voinut viettää hoitopöydällä vielä vaikka tupla-ajan. Hyvä olo ja mieli sekä lämmin olo säilyivät pitkään, vaikka ulkona oli tuulista ja koleaa.

Nämä eivät ole hierontakiviä. :-)

Nollausta

Superdieetti on ohitse ja nyt on viikko nollausta: syömistä väliviikon ohjeiden mukaan, rauhallista liikuntaa, lihashuoltoa, hierontaa...

Vähän olen pettynyt superdieetin päätökseen: en saavuttanut tavoitettani. Blääh. Paino putosi 5,5 kiloa kuudessa viikossa ja tavoitteena oli, että pudotusta olisi tullut vähintään 6 kiloa. En osaa sanoa, mikä oli ongelma kahden viimeisen viikon aikana: paino ei laskenut, vaikka noudatin annettuja ohjeita.

Turha sitä on nyt kuitenkaan jäädä itkemään, vaan nyt nollataan ja ladataan kroppaa, että jaksetaan käydä taisteluun läskejä vastaan Liten in Shapessa. 

Houkutuksia

Paljon tulee erilaisia houkutuksia ja kiusauksia vastaan. Vastapaistettu leipä tuoksuu kaupan paistopisteessä ihanalta ja leivokset ja pullat näyttävät hienoilta vitriinissä. Kaveri tilaa ravintolassa himoitsemani risoton. Elokuvissa joku rapistelee karkkipussia takanani ja jostain tulee popcornin tuoksu. Tuntuu siltä, että jään jotain paitsi ja olisi pakko saada jotain.

Tahdonvoimaa! Kaikkia oman mielen viestejä ei tarvitse noudattaa, vaikka mieli tykittäisi niitä täydeltä laidalta.

Harjoittelua, sitähän tämä vielä on. Opettelen tietoista syömistä. Syömään terveellisesti. Syömään keskittyneesti. Havainnoimaan erilaisia aistimuksia, joita syömiseen liittyy.

Ruoka voi olla kaunista - ja kevyttä

Superaamiainen

Superdieetin yksi anti on tämä:

Superaamiainen! Maistuu hyvältä, on terveellinen, pitää poissa nälkää. Mitä sitä voisi enää muuta vaatia? 

Tämä aamiaismalli jää ehdottomasti käyttöön superdieetin jälkeenkin.

Mitä laihtumisesta on jäänyt käteen?

"Saman taivaan alla"
Kuva taivaasta kotipihalla, synnyinpaikan pihalla sekä
merkityksellisessä paikassa Italiassa

Paino on pudonnut tämän vuoden aikana 18 kiloa. Listasin hyviä asioita, mitä painon putoamisesta on seurannut:

- Aiemmin vaivannut SI-nivelen kipu on poissa.

- Olen iloisempi ja tyytyväisempi elämääni.

- Pinnaa ei kiristä ollenkaan niin helposti ja usein kuin aikaisemmin.

- En hengästy niin helposti kävellessä. Esim. kiireessä bussiin juokseminen ei tunnu ollenkaan enää ylivoimaiselta suoritukselta.

- On kivaa, kun vanhat vaatteet taas mahtuvat. Vaatteet tuntuvat ylipäänsä mukavammilta päällä. 

- Ei tarvitse kartella peilejä ja näyteikkunoiden heijasteita itsestä.

- Olen tyytyväinen itseeni, kun olen pystynyt tähän ja onnistunut.

Varmasti on paljon myös terveydellisiä etuja, joita en tiedosta. 

Mihin mun läskit ovat kadonneet?

No, ei ne kaikki ole kadonneet. Läskit nimittäin. Kyllä niitä vielä löytyy.

Tästä lähdettiin liikkeelle tammikuun alussa:

                                         

 

Uh. Hirveetä. Toivottavasti saatte kuvat pois verkkokalvoiltanne. Katsokaa vastapainoksi vaikka tätä kuvaa:

Ei ihan kuulu ruokavalioon
- ainakaan tällä hetkellä -
mutta kaunista katseltavaa

Uuden vuoden jälkeen painoa oli n. 92,5 kg. Onhan siinä "vähän" liikaa yhdelle 170 cm naiselle. Tammikuussa aloitin Fitfarmin Superdieetin. Perään vedin extran. Painoa putosi yhteensä n. 12 kiloa. Neljä ja puoli kuukautta olinkin sitten dieettivapaalla. Hienoa oli, että paino pysyi samana koko 4,5 kuukauden ajan, vaikka en kyllä monestakaan jäätelöstä kieltäytynyt kesän aikana.

Elokuun puolessavälissä aloitin toisen Fitfarmin Superdieetin. Nyt siis käynnissä vko 5, päivä 7. Painoa on pudonnut neljän viikon aikana 5,5 kg. Paino oli maanantaina 9.9. 74,5 kg.

Superdieetistä jatkan 30.9. Fitfarmin Lite in Shapeen. Elämästä tulee siis tosi laittii.