Lepo ja palautuminen tekee hyvää kropalle. Mutta on siinä sellainen nurja puoli, että ruokaakin on sitten vähemmän, koska ei ole tiedossa treenillä ansaittua hiilarilisää, hedelmää ja kaikkia makoisia treenijuomia.
|
|
maanantai 31. maaliskuuta 2014
Superdieetti päivä 15: löysäilyä
Löysäsin superdieetin 15. päivänkin. Tai löysäsin ja löysäsin: normi työpäivä ja päälle sitten kaupassa käynnit, ruoanlaitot ja kaikki muut kotihommat. Että onhan siinäkin. Mutta en siis käynyt salilla enkä tehnyt aerobistakaan. Ajattelin, että lataan akkuja parin päivän ajan.
Lepo ja palautuminen tekee hyvää kropalle. Mutta on siinä sellainen nurja puoli, että ruokaakin on sitten vähemmän, koska ei ole tiedossa treenillä ansaittua hiilarilisää, hedelmää ja kaikkia makoisia treenijuomia.
Lepo ja palautuminen tekee hyvää kropalle. Mutta on siinä sellainen nurja puoli, että ruokaakin on sitten vähemmän, koska ei ole tiedossa treenillä ansaittua hiilarilisää, hedelmää ja kaikkia makoisia treenijuomia.
sunnuntai 30. maaliskuuta 2014
Superdieetti päivä 14: työleiri pihalla
Joo, joo tunnustan, tunnustan. Hipsin vuorokautta liian aikaisin vaa'alle. Turvotus on ihan kamala ja mä halusin todentaa sen vaa'alla. Toisin sanoen mä en voinut olla masentamatta itseäni ja nähdä kuinka paljon oikein tämä turvotus vaikuttaa. Ja vaikuttaahan se. Voi kerpele. Mutta se siitä, poissa silmistä, poissa mielestä.
Tänään superdieetin 14. päivänä aloitin vuoden perinteisen työleirin eli pihahommat. Huh, huh, ekat 2-3 vuotta pihatyöt oli vielä huippukivaa ja mukana oli uutuudenviehätystä, mutta nyt 7 vuoden jälkeen se on aikas pakkopullaa ja repimistä. Ulkoistaisin, jos pystyisin.
Joku alkuasukas on vielä päättänyt suuressa viisaudessaan, että koivut ovat kivoja ja istuttanut meidän tonttimme ympärille n. 20 koivua. Siinä ne ovat kasvaneet ja kukoistaneet n. tuhat vuotta ja ovat nyt sellaisia pilvenpiirtäjän kokoisia. Tuottavat sitten muutaman lehden vuosittain ja tiputtavatkin ne kaiken lisäksi. Lehdet vielä ymmärrän ja pääsen niistä yli (ainakin harppomalla), mutta se putoilevien oksien ja risujen määrä on jotain infernaalista. Talven supertuuliset päivät ovat riipineet puita ja tuottaneet hienoja oksa-risumättäitä pihalle.
Oksasilppuri jauhoi tauotta kolme tuntia ja nyt n. puolet risuista on päästetty päiviltä. Kolmen tunnin jälkeen mulla loppui jaksaminen ja paikat minne haketta levitellä. Mä oikeasti ihailen - ja kadehdin - niitä naisia ja miehiä, jotka rakastavat pihahommia ja puutarhanhoitoa ja jaksavat pistää siihen hommaan suunnilleen koko elämänsä. Pidän itseäni suht työpelkäämättömänä ja ahkerana ihmisenä, mutta pihatöissä mulla katkeaa selkäranka ja alkaa vaan v*******. Omakotitalo mahdollisimman pienellä tontilla vois olla mun toive paikallisjethrolle.
Pihatöiden jälkeen päätinkin sitten vaan chillata:
Ja tähän päälle vielä tietenkin Suurin pudottaja -ohjelman tuijotusta.
Tänään superdieetin 14. päivänä aloitin vuoden perinteisen työleirin eli pihahommat. Huh, huh, ekat 2-3 vuotta pihatyöt oli vielä huippukivaa ja mukana oli uutuudenviehätystä, mutta nyt 7 vuoden jälkeen se on aikas pakkopullaa ja repimistä. Ulkoistaisin, jos pystyisin.
Joku alkuasukas on vielä päättänyt suuressa viisaudessaan, että koivut ovat kivoja ja istuttanut meidän tonttimme ympärille n. 20 koivua. Siinä ne ovat kasvaneet ja kukoistaneet n. tuhat vuotta ja ovat nyt sellaisia pilvenpiirtäjän kokoisia. Tuottavat sitten muutaman lehden vuosittain ja tiputtavatkin ne kaiken lisäksi. Lehdet vielä ymmärrän ja pääsen niistä yli (ainakin harppomalla), mutta se putoilevien oksien ja risujen määrä on jotain infernaalista. Talven supertuuliset päivät ovat riipineet puita ja tuottaneet hienoja oksa-risumättäitä pihalle.
Oksasilppuri jauhoi tauotta kolme tuntia ja nyt n. puolet risuista on päästetty päiviltä. Kolmen tunnin jälkeen mulla loppui jaksaminen ja paikat minne haketta levitellä. Mä oikeasti ihailen - ja kadehdin - niitä naisia ja miehiä, jotka rakastavat pihahommia ja puutarhanhoitoa ja jaksavat pistää siihen hommaan suunnilleen koko elämänsä. Pidän itseäni suht työpelkäämättömänä ja ahkerana ihmisenä, mutta pihatöissä mulla katkeaa selkäranka ja alkaa vaan v*******. Omakotitalo mahdollisimman pienellä tontilla vois olla mun toive paikallisjethrolle.
Pihatöiden jälkeen päätinkin sitten vaan chillata:
 |
| Ei tartte ajatella -hömppää |
 |
| Relaa |
Ja tähän päälle vielä tietenkin Suurin pudottaja -ohjelman tuijotusta.
Superdieetti päivät 12 ja 13: paha olo ja turboturvotus
Perjantaina koko päivän huono olo tuli aaltoina. Varmaan mahatauti on pyrkimässä pintaan ja kroppa on ryhtynyt taistoon sitä vastaan. Myös ihmisiä ympäriltä lakoaa: mahatautia, flunssaa, vesirokkoa... Tuntuu, että taudit jylläävät nyt kovasti.
Perjantaina superdieetin 12. päivänä työ- ja kotihommat vaativat huomiota ja en päässyt aamusta aerobiselle. Fyysisesti huonon olon lisäksi oli vähän tympeä olo. Ei oikein mikään hotsittanut ja väsytti ihan kamalan paljon. Muutenkin mä olin kuin persiiseen ammuttu karhu. Mä olen kovastikin taipuvainen kevätväsymykseen / -masennukseen, tai viralliselta nimeltään vuodenaikamasennukseen. Luulisi, että valo ja kaiken kasvu toisi ilon pintaan, mutta ei se nyt vaan niin mene - ainakaan tässä nupissa. Toivottavasti tämä ei nyt kuitenkaan ole vuodenaikamasennusta, vaan pelkästään hetkellistä, ohimenevää väsyä.
Väkisellä vääntäydyin salille illalla, vaikka siihen ei oikeasti olisi ollut edes aikaa, ja hyvä, että vääntäydyin. Kuten aina, pieni rääkki piristi kroppaa sekä ennen kaikkea mieltä.
Eilen lauantaina, superdieetin 13. päivänä, oli taas pullat paremmin uunissa. Paha olo oli mennyt pois, pois ja aamulla oli ihan hitokseen kova nälkä. Muutenkin virtaa tuntui riittävän eri tahtiin kuin perjantaina. Aika oli vaan kovasti kortilla kotijuttujen ja perheen harrastusten takia, joten tein salilla hätäseen vaan 45 minuutin jalkatreenin. Vähän se aikapula jäi harmittamaan, koska virtaa olisi ollut parempaankin.
Mutta: mä en ymmärrä tätä turvotusta, mikä on taas iskenyt!!! Muistelen viime vuoden superdieeteistä, että alun turvotukset kun katosivat, niin sen jälkeen niitä ei enää näkynyt koko 6 viikon aikana ja sormukset pyörivät sormessa kuin karusellissa. Mä oon nyt vajaa 2 viikkoa tehnyt kaiken mitä ohjeessa sanotaan ja en tajua miten turvotus tuli takaisin. No okei, okei, jos nyt mehukeittoa lurahtaa tyyliin 5 grammaa liikaa, niin en todellakaan ala sitä millään pipetillä imemään takaisin, mutta muuten oon noudattanut kuuliaisesti ohjeita. Suola on mukana kuvioissa. Juon vettä niin että öisin saa toikkaroida puolipökissä lirulle. Mutta silti vaan on turboturvotus päällä.
Perjantaina superdieetin 12. päivänä työ- ja kotihommat vaativat huomiota ja en päässyt aamusta aerobiselle. Fyysisesti huonon olon lisäksi oli vähän tympeä olo. Ei oikein mikään hotsittanut ja väsytti ihan kamalan paljon. Muutenkin mä olin kuin persiiseen ammuttu karhu. Mä olen kovastikin taipuvainen kevätväsymykseen / -masennukseen, tai viralliselta nimeltään vuodenaikamasennukseen. Luulisi, että valo ja kaiken kasvu toisi ilon pintaan, mutta ei se nyt vaan niin mene - ainakaan tässä nupissa. Toivottavasti tämä ei nyt kuitenkaan ole vuodenaikamasennusta, vaan pelkästään hetkellistä, ohimenevää väsyä.
Väkisellä vääntäydyin salille illalla, vaikka siihen ei oikeasti olisi ollut edes aikaa, ja hyvä, että vääntäydyin. Kuten aina, pieni rääkki piristi kroppaa sekä ennen kaikkea mieltä.
Eilen lauantaina, superdieetin 13. päivänä, oli taas pullat paremmin uunissa. Paha olo oli mennyt pois, pois ja aamulla oli ihan hitokseen kova nälkä. Muutenkin virtaa tuntui riittävän eri tahtiin kuin perjantaina. Aika oli vaan kovasti kortilla kotijuttujen ja perheen harrastusten takia, joten tein salilla hätäseen vaan 45 minuutin jalkatreenin. Vähän se aikapula jäi harmittamaan, koska virtaa olisi ollut parempaankin.
Mutta: mä en ymmärrä tätä turvotusta, mikä on taas iskenyt!!! Muistelen viime vuoden superdieeteistä, että alun turvotukset kun katosivat, niin sen jälkeen niitä ei enää näkynyt koko 6 viikon aikana ja sormukset pyörivät sormessa kuin karusellissa. Mä oon nyt vajaa 2 viikkoa tehnyt kaiken mitä ohjeessa sanotaan ja en tajua miten turvotus tuli takaisin. No okei, okei, jos nyt mehukeittoa lurahtaa tyyliin 5 grammaa liikaa, niin en todellakaan ala sitä millään pipetillä imemään takaisin, mutta muuten oon noudattanut kuuliaisesti ohjeita. Suola on mukana kuvioissa. Juon vettä niin että öisin saa toikkaroida puolipökissä lirulle. Mutta silti vaan on turboturvotus päällä.
torstai 27. maaliskuuta 2014
Superdieetti päivät 10 ja 11: vetämättömyyttä ja vatsakipuja
Eilen keskiviikkona, superdieetin 10. päivänä, oli tosi vetämätön olo. En tiedä olenko tulossa taas kipeäksi vai mikä kevätväsy painaa. Päätin pitää huilia salitreenistä, mutta tein n. tunnin kävelylenkin reippaaseen tahtiin. Oli upea aurinkoinen kelikin. Ruoka, ja herkutkin, olis maistunut ohi ruokaohjeiden, mutta pidin pintani. Tsemppiä tuli lisää, kun katsoin super-hyper-ihanan ja positiivisen Janin menestystä Jutta ja puolen vuoden superdieetit -ohjelmassa. Rispektit Janille upeasta työstä!
Tänään, superdieetin 11. päivänä, treenasin eilisenkin edestä. Perustreeni rinnalle, hauiksille ja vatsalle eli penkkipunnerrusta, vipunostoja, pulloveria, hauiskääntöjä ja vatsoja kaikilla eri tavoilla. 1 h 20 minuuttia paloi aikaa. Mun treenit ovat alkaneet jostain syystä venyä? Yleensä mä olen saanut kaiken tehtyä tunnissa, mä en ymmärrä mitä mä siellä oikein tunaan nykyään kauemmin. En ainakaan tunnusta, että ihailisin itseäni peilistä, koska ei nyt paljoa ole ihailtavaa. Varsinaisen salitreenin jälkeen vedin vielä juoksumatolla kävelyä ja kevyttä hölkkää puolisen tuntia.
Ruoka on maittanut tänään vähän heikosti ja mahassa on hieman omituinen olo. Kiltisti olen kyllä kaiken popsinut. Mahaa turvottaa ja kivistää. Profiilia kun katsoo peilistä, niin maha on omituinen kumpu ja koko kroppa ihme tasapaksu pötkäle. Aikku http://heromakesit.blogspot.fi/ on varmaan tartuttanut muhun mahakivun. ;-)
Tänään, superdieetin 11. päivänä, treenasin eilisenkin edestä. Perustreeni rinnalle, hauiksille ja vatsalle eli penkkipunnerrusta, vipunostoja, pulloveria, hauiskääntöjä ja vatsoja kaikilla eri tavoilla. 1 h 20 minuuttia paloi aikaa. Mun treenit ovat alkaneet jostain syystä venyä? Yleensä mä olen saanut kaiken tehtyä tunnissa, mä en ymmärrä mitä mä siellä oikein tunaan nykyään kauemmin. En ainakaan tunnusta, että ihailisin itseäni peilistä, koska ei nyt paljoa ole ihailtavaa. Varsinaisen salitreenin jälkeen vedin vielä juoksumatolla kävelyä ja kevyttä hölkkää puolisen tuntia.
Ruoka on maittanut tänään vähän heikosti ja mahassa on hieman omituinen olo. Kiltisti olen kyllä kaiken popsinut. Mahaa turvottaa ja kivistää. Profiilia kun katsoo peilistä, niin maha on omituinen kumpu ja koko kroppa ihme tasapaksu pötkäle. Aikku http://heromakesit.blogspot.fi/ on varmaan tartuttanut muhun mahakivun. ;-)
 |
| Päivän heräteostos: vaaleanpunainen hortensia ihan itselle, kelles muullekaan |
tiistai 25. maaliskuuta 2014
Superdieetti päivä 9 ja rasvaa tihkuvaa vuohenjuustoa
Meni sitten osittain päivä pieruksi. Ei nyt ihan konkreettisesti, vaan taas ateria 1 meni mönkään. Voi hitsi, että työ häiritsee pahan kerran vapaa-aikaa ja dieettiä.
Vaihtoehdot olisivat olleet, että a) ruokailuihin tulee 8 tunnin väli ja pyörryn tai b) syön vuohenjuustosalaatin, jossa vuohenjuusto ei tod. ole mitään 3 % rasvaa sisältävää. Valitsin sitten henkeni pitimiksi vaihtoehdon b. Salaatin joukossa oli myös n. puoli kourallista nachoseja, muutama hassu maustettu maapähkinä ja salaattisoossi / öljy oli sotkettu vihreän joukkoon eli sitä oli varpilla enempi kuin 10 g. Vähän siis niin ja näin meni ateria 1. Ei pahin mahdollinen ryvetys tyyliin grilliribsit ja lohkoperunat, mutta laittoman rajalla ja sen puolellakin.
Toinen miinuspiste päivään tuli, kun huitaisin huiviini n. 5 cl punaista lambruscoa. Oli nimittäin töihin liittyvä maljankohotus ja en oikein voinut olla tyhjällä kupilla kilistelemässä.
Ja jatkoa tunnustuksissa seuraa: tulin illalla kotiin nälkäisenä kuin näätä ja ihan ekaksi söin pienen banaanin. Olin niin nuutunut ja poikki ja nälkäinen, että oli pakko saada jotain nopeaa ja helppoa hiilaria. Seli, seli.
Mutta kaikki muut päivän syömiset menivät ihan oppikirjan mukaan. Mm. ateria 2:lla oli vuonankaalista, salottisipulista ja kurkusta tehtyä salaattia, raejuustoa ja tonnikalaa purkista.
Liikunnat jäivät tältä päivältä, koska työt ja italian opinnot veivät kaikki mehut. Olin loppupoikki ja en jaksanut enää kahdeksan jälkeen illalla alkaa vääntäytyä salille. Söin ja tuijotin tallennettua Good Wifea.
Vaihtoehdot olisivat olleet, että a) ruokailuihin tulee 8 tunnin väli ja pyörryn tai b) syön vuohenjuustosalaatin, jossa vuohenjuusto ei tod. ole mitään 3 % rasvaa sisältävää. Valitsin sitten henkeni pitimiksi vaihtoehdon b. Salaatin joukossa oli myös n. puoli kourallista nachoseja, muutama hassu maustettu maapähkinä ja salaattisoossi / öljy oli sotkettu vihreän joukkoon eli sitä oli varpilla enempi kuin 10 g. Vähän siis niin ja näin meni ateria 1. Ei pahin mahdollinen ryvetys tyyliin grilliribsit ja lohkoperunat, mutta laittoman rajalla ja sen puolellakin.
Toinen miinuspiste päivään tuli, kun huitaisin huiviini n. 5 cl punaista lambruscoa. Oli nimittäin töihin liittyvä maljankohotus ja en oikein voinut olla tyhjällä kupilla kilistelemässä.
Ja jatkoa tunnustuksissa seuraa: tulin illalla kotiin nälkäisenä kuin näätä ja ihan ekaksi söin pienen banaanin. Olin niin nuutunut ja poikki ja nälkäinen, että oli pakko saada jotain nopeaa ja helppoa hiilaria. Seli, seli.
Mutta kaikki muut päivän syömiset menivät ihan oppikirjan mukaan. Mm. ateria 2:lla oli vuonankaalista, salottisipulista ja kurkusta tehtyä salaattia, raejuustoa ja tonnikalaa purkista.
Liikunnat jäivät tältä päivältä, koska työt ja italian opinnot veivät kaikki mehut. Olin loppupoikki ja en jaksanut enää kahdeksan jälkeen illalla alkaa vääntäytyä salille. Söin ja tuijotin tallennettua Good Wifea.
maanantai 24. maaliskuuta 2014
Superdieetti päivät 7 ja 8, -3 kg
Superdieetin 7. päivänä eli eilen sunnuntaina palelut jatkuivat toisessa - vieläkin kylmemmässä - jäähallissa. Onneksi sinne ei tarvinnut leiriytyä koko päiväksi, vaan ainoastaan kolmeksi tunniksi. Lämmintä kahvia kului termospullollinen. Ja tulostakin syntyi eli pojat voittivat molemmat pelinsä. Ja mä kulutin kaikessa jännityksessä, kannustamisessa (lue: huutamisessa / karjumisessa / ulvomisessa) ja palelussa ainakin 207,25 ylimääräistä kaloria. Siellä oli oikeasti niin kylmä, että kassissa ollut proteiinipatukkakin oli kivikova ja meikkiksen hamput kovilla sitä kalutessa.
7. päivänä superdieetti ei mennyt ihan täysin ohjeiden mukaan. Ongelma oli lähinnä ateria 1, jonka söin kylässä. En kehdannut ottaa omia eväitä mukaan ja vielä vähemmän kehtasin alkaa vaatia omaan ruokavalioon sopivaa sapuskaa. Kaikenlaistahan pötyä siinä pöydässä oli ja onnistuin kokoamaan oikeat proteiinilajit ja -määrät, mutta vihannesmäärä ei täyttynyt. Kai saan sen seurauksena jonkun keripukin. Ei vaan, ei siis onneksi mitään sen katastrofaalisempaa kuin vajaat vihannekset. Pullaa ja kääretorttuakin olis ollut tarjolla, mutta ne skippasin emännän mieltä pahoittamatta.
7. päivänä pidin vapaapäivän liikunnoissa. Jalat, erityisesti takareidet, olivat aika tönköt kapulat edellisen päivän jalkojen ekstratreenistä. Oon tyytyväinen, että ekalla superdieettiviikolla tuli ihan siististi täyteen 4 aerobista ja 4 salia.
Tänään maanantaina alkoi sitten uusi viikko ja superdieetin 8. päivä. Puntari kertoi, että ekan viikon aikana putosi 3 kiloa. Sitä kuuluisaa nestettähän se, mutta eroonhan siitäkin on päästävä.
Työt painottuivat iltapäivään, joten kävin heti aamusta salilla. Ensin 1 h 20 min. salitreeniä olkapäille, ojentajille ja vatsalle: pystypunnerrusta, vipunostoja eri tavoin, pystysoutua, ristivetoa, ranskiksia, push-downin monet muodot, vatsat taljassa jne. Sitten päälle vielä 30 minuuttia crosstrainerissa. Pikaisesti sitten kotiin laskemaan treenillä saavutettuja etuja eli riisinjyviä. Jasmiiniriisi-lohi-salaatti-kananmuna-sotku maistui erinomaisen hyvältä kaiken rehkimisen jälkeen.
 |
| "Hyvä peli", "Hyvä peli", "Hyvä peli" x 11 |
7. päivänä superdieetti ei mennyt ihan täysin ohjeiden mukaan. Ongelma oli lähinnä ateria 1, jonka söin kylässä. En kehdannut ottaa omia eväitä mukaan ja vielä vähemmän kehtasin alkaa vaatia omaan ruokavalioon sopivaa sapuskaa. Kaikenlaistahan pötyä siinä pöydässä oli ja onnistuin kokoamaan oikeat proteiinilajit ja -määrät, mutta vihannesmäärä ei täyttynyt. Kai saan sen seurauksena jonkun keripukin. Ei vaan, ei siis onneksi mitään sen katastrofaalisempaa kuin vajaat vihannekset. Pullaa ja kääretorttuakin olis ollut tarjolla, mutta ne skippasin emännän mieltä pahoittamatta.
7. päivänä pidin vapaapäivän liikunnoissa. Jalat, erityisesti takareidet, olivat aika tönköt kapulat edellisen päivän jalkojen ekstratreenistä. Oon tyytyväinen, että ekalla superdieettiviikolla tuli ihan siististi täyteen 4 aerobista ja 4 salia.
Tänään maanantaina alkoi sitten uusi viikko ja superdieetin 8. päivä. Puntari kertoi, että ekan viikon aikana putosi 3 kiloa. Sitä kuuluisaa nestettähän se, mutta eroonhan siitäkin on päästävä.
Työt painottuivat iltapäivään, joten kävin heti aamusta salilla. Ensin 1 h 20 min. salitreeniä olkapäille, ojentajille ja vatsalle: pystypunnerrusta, vipunostoja eri tavoin, pystysoutua, ristivetoa, ranskiksia, push-downin monet muodot, vatsat taljassa jne. Sitten päälle vielä 30 minuuttia crosstrainerissa. Pikaisesti sitten kotiin laskemaan treenillä saavutettuja etuja eli riisinjyviä. Jasmiiniriisi-lohi-salaatti-kananmuna-sotku maistui erinomaisen hyvältä kaiken rehkimisen jälkeen.
lauantai 22. maaliskuuta 2014
Superdieetti päivä 6: palelua jäähallissa ja jalkojen ekstratreeniä
Tuli vietettyä melkein kuusi tuntia jäähallissa. Vaikka olin pukeutunut suurin piirtein kaikkiin omistamiini vaatteisiin, niin silti vähän vilutti. Sen seurauksena koko loppupäivä on mennyt vilunväreissä. Lisäksi mä en tiedä johtuuko se jäähallien ilmastoinnista vai mistä, mutta usein hallissa vietetyn päivän jälkeen päätä särkee. Hienoa oli se, että "omat pojat" voittivat kuudesta pelistä neljä.
Salilla ei viluttanut. Päätin tehdä jalkojen ekstratreenin. Puhhuijaa, se olikin sitten ähinää ähinän perään: mavea, prässiä, kyykkyjä eri tavoin, jumppapalloa, pohjelaitetta jne. Koska oli ekstratreeni, niin kuvioon kuului tripla- ja supersarjoja. Yli tunti siinä vierähti ja kaloreita kului 444.
Ruokailujen suhteen päivä meni hienosti, vaikka olikin "reissupäivä".
Salilla ei viluttanut. Päätin tehdä jalkojen ekstratreenin. Puhhuijaa, se olikin sitten ähinää ähinän perään: mavea, prässiä, kyykkyjä eri tavoin, jumppapalloa, pohjelaitetta jne. Koska oli ekstratreeni, niin kuvioon kuului tripla- ja supersarjoja. Yli tunti siinä vierähti ja kaloreita kului 444.
Ruokailujen suhteen päivä meni hienosti, vaikka olikin "reissupäivä".
perjantai 21. maaliskuuta 2014
Superdieetti päivät 4 ja 5 - liikuntaa ja kafkamainen jäätelöepisodi
Torstaina, 4. superdieetin päivänä, alkoi mennä jo ohjeet putkeen. Ei ollut pahemmin unohduksia tai muita lipsahduksia. Ruokaa oli vaan niukemmalti, koska oli treenitön päivä. Johtuneeko sitten pienestä ruokamäärästä ja miinuskaloreista, mutta illalla palelsi aivan turkasesti.
Tänään perjantaina, 5. superdieetin päivänä, olikin sitten treeniä eilisenkin edestä. Tein salilla ekstratreenin triplasarjoineen ja supersarjoineen eli veivasin yli tunnin ajan selkää, hauista ja pakaraa. Siihen päälle sotkin crosstrainerilla 25 minuuttia. Illalla olin vielä kylpylässä polskimassa yli kaksi tuntia. Sitten olikin päivä täys ja ihminen ihan poikki.
Kylpylän jälkeen istuin raukeana kahvilassa juomassa kahvia ja järsimässä proteiinipatukkaani, kun viereiseen pöytään tuli istumaan kaksi max 20-vuotiasta neitiä. Kummallakin oli OMA puolen litran Ben & Jerry's jäätelöpurkki, jota he alkoivat vedellä. No, ei siinä mitään, naiset olivat niin hoikkia, että jaloissakin polvi oli se paksuin kohta eli puolen litran Ben & Jerry's -jäätelö (1200 kaloria / prk?) ei varmasti ollut sinällään pahaksi kummallekaan. Mutta en voinut olla kuulematta, kun toinen, aikansa puhelintaan räplättyään, totesi, että mun tarttee lähteä ihan kohta kotiin syömään. Johon toinen vielä, että joo, munkin tarttee lähteä kohta kotiin syömään. WTF?! Leidit vetelevät 5 dl tuhtia jätskiä napaansa ja ovat menossa suorilta kotiin SYÖMÄÄN?! Mihin ne sen kaiken ruoan vetelevät? Ja miksi se ei näy niiden varressa? Koko homma tuntui ihan epätodelliselta. Ja ihan suoraan sanottuna epäreilulta. Mun ei tarttenut kuin katsoa niihin jäätelöpurkkeihin, kun tuli varmaan kilo lisää läskiä persuuksiin.
Tänään perjantaina, 5. superdieetin päivänä, olikin sitten treeniä eilisenkin edestä. Tein salilla ekstratreenin triplasarjoineen ja supersarjoineen eli veivasin yli tunnin ajan selkää, hauista ja pakaraa. Siihen päälle sotkin crosstrainerilla 25 minuuttia. Illalla olin vielä kylpylässä polskimassa yli kaksi tuntia. Sitten olikin päivä täys ja ihminen ihan poikki.
Kylpylän jälkeen istuin raukeana kahvilassa juomassa kahvia ja järsimässä proteiinipatukkaani, kun viereiseen pöytään tuli istumaan kaksi max 20-vuotiasta neitiä. Kummallakin oli OMA puolen litran Ben & Jerry's jäätelöpurkki, jota he alkoivat vedellä. No, ei siinä mitään, naiset olivat niin hoikkia, että jaloissakin polvi oli se paksuin kohta eli puolen litran Ben & Jerry's -jäätelö (1200 kaloria / prk?) ei varmasti ollut sinällään pahaksi kummallekaan. Mutta en voinut olla kuulematta, kun toinen, aikansa puhelintaan räplättyään, totesi, että mun tarttee lähteä ihan kohta kotiin syömään. Johon toinen vielä, että joo, munkin tarttee lähteä kohta kotiin syömään. WTF?! Leidit vetelevät 5 dl tuhtia jätskiä napaansa ja ovat menossa suorilta kotiin SYÖMÄÄN?! Mihin ne sen kaiken ruoan vetelevät? Ja miksi se ei näy niiden varressa? Koko homma tuntui ihan epätodelliselta. Ja ihan suoraan sanottuna epäreilulta. Mun ei tarttenut kuin katsoa niihin jäätelöpurkkeihin, kun tuli varmaan kilo lisää läskiä persuuksiin.
keskiviikko 19. maaliskuuta 2014
Superdieetti päivä 3: kyllä se tästä helpottaa - tunnesyöpölläkin
Työt häiritsi vapaa-aikaa ja en päässyt aamuaerobiselle. Aerobista tuli kyllä päivän aikana runsaasti, kun piti rientää jalan paikasta toiseen.
Töistä selvittyäni kävin salilla tekemässä tiukan rinta-hauis-vatsa-treenin. Hyvä minä, hyvä treeni! Jee! Mä olen tässä viime aikoina saanut nostaa kilomääriä painoissa. Se tuo uutta sykettä treeniin, saa treenin maistumaan ja ihan hitokseen tuntumaan.
Eilen kummitelleet mieliteot ovat helpottaneet. Tänään ei ollut muutenkaan laisinkaan niin paha päivä kuin eilen syömisen suhteen. Nyt (n. klo 23) meinaa vähän nälkä pukata pintaan, kun viimeisestä ruokailusta on kohta 3 tuntia. Mutta onneksi pääsee nukkumaan nälän pois. Aamulla onkin sitten - toivottavasti - vatsa ainakin 2 mm enemmän lommolla ja hyvä mieli siitä, että on pysynyt tiukasti ruokavaliossa.
Vielä loppuun tunnustus: Tunnustan olevani tunnesyöppö. Mä en ole halunnut uskoa olevani ja olen kieltänyt sen mielessäni, mutta kyllä se on uskottava ja hyväksyttävä ja sanottava ääneen. Mä olen alkanut opetella tarkkailemaan ja ymmärtämään tunteitani (miul on oikeus miun omiin tunteisiin). Tänään päivällä työrintamalla iski yksi ikävä takapakki, joka otti syvästi ja hartaasti päähän. Mun ensimmäinen alkukantainen reaktioni oli, että ruokaa, jotain hyvää, jotain lohdutusta. Mä velloin mielessäni sitä ikävää asiaa ja koko ajan takaraivossa jytkytti, että ota, syö, nauti jotain. Mutta mä tein niin kuin pitää: pysähdyin, mietin, että kannattaako ottaa, miksi ottaisin, muuttuuko se ikävä asia siitä mihinkään, jos syön suklaata tai muuta höttöä. No, eihän se muutu. Eihän se lähde mihinkään.
Mä otin kismityksen vastaan kismityksenä. Valitin asiasta kaikille. Suurin osa ei varmaan halunnut edes kuulla tai tietää, mutta valitin silti.
Ei se valituskaan asiaa poistanut, ja edelleen jurppii se takapakki. Mutta pääasia: mä en ottanut lääkkeeksi ruokaa. Tajusin jotain: tunnesyöppöydestä on mahdollisuus oppia pois! Mä olen vasta ensimetreillä siinä hommassa, mutta mä voin onnistua.
Töistä selvittyäni kävin salilla tekemässä tiukan rinta-hauis-vatsa-treenin. Hyvä minä, hyvä treeni! Jee! Mä olen tässä viime aikoina saanut nostaa kilomääriä painoissa. Se tuo uutta sykettä treeniin, saa treenin maistumaan ja ihan hitokseen tuntumaan.
Eilen kummitelleet mieliteot ovat helpottaneet. Tänään ei ollut muutenkaan laisinkaan niin paha päivä kuin eilen syömisen suhteen. Nyt (n. klo 23) meinaa vähän nälkä pukata pintaan, kun viimeisestä ruokailusta on kohta 3 tuntia. Mutta onneksi pääsee nukkumaan nälän pois. Aamulla onkin sitten - toivottavasti - vatsa ainakin 2 mm enemmän lommolla ja hyvä mieli siitä, että on pysynyt tiukasti ruokavaliossa.
Vielä loppuun tunnustus: Tunnustan olevani tunnesyöppö. Mä en ole halunnut uskoa olevani ja olen kieltänyt sen mielessäni, mutta kyllä se on uskottava ja hyväksyttävä ja sanottava ääneen. Mä olen alkanut opetella tarkkailemaan ja ymmärtämään tunteitani (miul on oikeus miun omiin tunteisiin). Tänään päivällä työrintamalla iski yksi ikävä takapakki, joka otti syvästi ja hartaasti päähän. Mun ensimmäinen alkukantainen reaktioni oli, että ruokaa, jotain hyvää, jotain lohdutusta. Mä velloin mielessäni sitä ikävää asiaa ja koko ajan takaraivossa jytkytti, että ota, syö, nauti jotain. Mutta mä tein niin kuin pitää: pysähdyin, mietin, että kannattaako ottaa, miksi ottaisin, muuttuuko se ikävä asia siitä mihinkään, jos syön suklaata tai muuta höttöä. No, eihän se muutu. Eihän se lähde mihinkään.
Mä otin kismityksen vastaan kismityksenä. Valitin asiasta kaikille. Suurin osa ei varmaan halunnut edes kuulla tai tietää, mutta valitin silti.
Ei se valituskaan asiaa poistanut, ja edelleen jurppii se takapakki. Mutta pääasia: mä en ottanut lääkkeeksi ruokaa. Tajusin jotain: tunnesyöppöydestä on mahdollisuus oppia pois! Mä olen vasta ensimetreillä siinä hommassa, mutta mä voin onnistua.
 |
| Kevättä kohden |
tiistai 18. maaliskuuta 2014
Superdieetti päivä 2 ja ongelmia luetun ymmärtämisessä
Eilinen meni superdieetin osalta hienosti, mitä nyt unohtui latari ottaa ennen salia (mä en ymmärrä, miten tää pääs käymään, kun mä olen ottanut sitä jo reilun vuoden joka helvatan kerta?!). Lisäksi sähläsin hedelmien kanssa (= en syönyt tarpeeksi), sekoilin aterioiden vihannesmäärien kanssa, unohdin syödä iltapalan ruoka-aineksista puolet ja ja ja ja.
Miten se luetunymmärtäminen ja asioiden sisäistäminen voi olla niin vaikeaa? Tarttis varmaan tatuoida ohjeet käsivarteen, että ne olis koko ajan silmien alla. No, eihän tästä mitään katastrofia syntynyt, lähinnä ottaa pattiin oma höperyys. Menköön sähläys ekan päivän piikkiin.
Joka tapauksessa olo oli mitä mainioin tänä aamuna. Melkein oli aamulla kiusaus hypätä vaa'alle, mutta kokemuksesta tiedän, että siinä pää lahoaa, jos alkaa joka päivä vahtaa lukemaa. Toisekseen turvotus on edelleen melkoinen, joten se siitä. Kerran viikossa punnitus ja mittojen ottaminen saa riittää. Amen.
Aamulla vetäisin tunnin käpöttelyn pienessä lumisateessa. Salilta oli lepopäivä, joten apettakin oli sen vuoksi vähemmän. En tiedä johtuuko ruoan vähyydestä, mutta iltapäivällä alkoi se mitä mainioin olo olla historiaa: päätä särki ja vilutti, väsytti. Työnteko ei huvittanut. Aijuu, tuo viimeinen taitaakin olla nykyään pysyvä olotila, eikä johdu dieetistä. (Vitsi, vitsi.)
N. klo 14-18 välillä oli aikamoinen taistelu, että sain pysyttyä ruokavaliossa. (Nii-in, tiedän, nyt on meneillään vasta päivä 2. Ei hyvää lupaa tulevalle.) Oli hitonmoisia mielitekoja. Jotain olisi ollut pakko saada väsymyksen, päänsäryn ja vilun voittamiseksi. Mutta olen todella iloinen ja ylpeä itsestäni, että pidin pintani ja en ottanut mitään ylimääräistä. Pepsi-Maxia heitin huiviin lasillisen. Onneksi illalla oli harrastusmenoa (Corso di lingua italiana): aivokapasiteettia ei riittänyt enää mieliteoille, kun kovalevy kävi kuumana refleksiiviverbien taivutusten kanssa.
Miten se luetunymmärtäminen ja asioiden sisäistäminen voi olla niin vaikeaa? Tarttis varmaan tatuoida ohjeet käsivarteen, että ne olis koko ajan silmien alla. No, eihän tästä mitään katastrofia syntynyt, lähinnä ottaa pattiin oma höperyys. Menköön sähläys ekan päivän piikkiin.
Joka tapauksessa olo oli mitä mainioin tänä aamuna. Melkein oli aamulla kiusaus hypätä vaa'alle, mutta kokemuksesta tiedän, että siinä pää lahoaa, jos alkaa joka päivä vahtaa lukemaa. Toisekseen turvotus on edelleen melkoinen, joten se siitä. Kerran viikossa punnitus ja mittojen ottaminen saa riittää. Amen.
Aamulla vetäisin tunnin käpöttelyn pienessä lumisateessa. Salilta oli lepopäivä, joten apettakin oli sen vuoksi vähemmän. En tiedä johtuuko ruoan vähyydestä, mutta iltapäivällä alkoi se mitä mainioin olo olla historiaa: päätä särki ja vilutti, väsytti. Työnteko ei huvittanut. Aijuu, tuo viimeinen taitaakin olla nykyään pysyvä olotila, eikä johdu dieetistä. (Vitsi, vitsi.)
N. klo 14-18 välillä oli aikamoinen taistelu, että sain pysyttyä ruokavaliossa. (Nii-in, tiedän, nyt on meneillään vasta päivä 2. Ei hyvää lupaa tulevalle.) Oli hitonmoisia mielitekoja. Jotain olisi ollut pakko saada väsymyksen, päänsäryn ja vilun voittamiseksi. Mutta olen todella iloinen ja ylpeä itsestäni, että pidin pintani ja en ottanut mitään ylimääräistä. Pepsi-Maxia heitin huiviin lasillisen. Onneksi illalla oli harrastusmenoa (Corso di lingua italiana): aivokapasiteettia ei riittänyt enää mieliteoille, kun kovalevy kävi kuumana refleksiiviverbien taivutusten kanssa.
 |
| Kelpais, mutta eipä vaan löydy mun ruokaohjeistani |
maanantai 17. maaliskuuta 2014
Päivä 1 ja viimeiset ehtoolliset ennen superdieetin alkua
Aamuaerobinen, 57 minuuttia kävelyä -16 asteen pakkasessa, suoritettu possunpieremän aikaan. Niin se iloisesti sitten tuli tämäkin päivä ja superdieettirupeama alkoi.
Mutta muisteloa vielä eilisestä:
Tästä meinaa tulla ihan ruokablogi, mutta kerrottakoon, että olen vuosia ollut kiinnostunut ja innostunut fine diningista. Voisi melkein sanoa, että asia on jonkin sortin harrastus jopa. Nyt laihdutusprojektin tiimellyksissä reilun vuoden ajan tämä kiinnostuksen kohde on ymmärrettävissä ollut vähän jäissä, mm. fine dining -paikoissa käynnit ovat jääneet muutamaan vuodessa.
Eilen toteutin viimeiset kiusaukset ruokamaailmasta. Ruokakaupassa oli tarjolla hyvä valikoima erilaisia tuoreita simpukoita. Mukaan tarttui sydänsimpukoita. Ohjeen nappasin Hans Välimäen Ruokaa Ranskasta -kirjasta. Simpukoita ja lientä nautin tuoreen, vaalean leivän kanssa. Sydämellisen ihanaa!
|  |
Jep, tänään aamulla sitten superdieetin pakollinen osuus eli paino ja mitat. Ei ollut kovin suuri yllätys, että hiilarihöttöisen tankkausviikon jäljiltä ja menkkaturvotuksissa paino on lähes 80 kg. Mutta siitä se on hyvä käynnistää tämä kuuden viikon pumpsi.
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
Mitäs sitten otettaisiin? Vapaaviikko syömisissä
Kuten aikaisemmin jo kirjoitin, niin tämä on poikkeusviikko ruoan suhteen. Ei siis mitään övereitä ruokaorgioita, vaan vähän vapaampaa touhua, ravintolakäyntejä jne.
Eilen söin - ei, vaan nautin - ravintolassa kuhamureketta, spelttirisottoa (spelttiä, parmesania ja lehtikaalia) ja rapukastiketta. Ihan yllätin itsenikin ja otin 12 cl pinot grigio -valkoviiniä ruoan kanssa. Oli erinomaisen hyvää, sekä ruoka että viini. Ja piti ottaa annoksesta kuvakin tänne, mutta arvatkaapa vaan mitä kävi... Mä siinä kamalassa nälässä ja himossa ja innossa aloin vaan tempoa ruokaa tuulensuojaan ja muistin kuva-asian vasta, kun haarukka ja veitsi osoittivat kello viittä. En sitten ottanut kuvaa tyhjästä lautasesta.
Tänään kotona kokkailin jotain muuta kuin perinteisiä jopojani. Yksi erinomaisen hyvä ja helppo ruoka, joka onnistuu aina, on Uppomunia italialaisittain. Itse asiassa ko. ruoka ei mene edes kovin pahasti sivuun mun normiruokavaliostani. Ohjeen olen löytänyt täältä:
http://hellanjaviinilasinvalissa.blogspot.fi/2011/03/uppomunia-italialaisittain.html
Tuolla linkin takana on huomattavasti esteettisempi kuva ruoasta kuin tämä mun tekele (jossa kaiken lisäksi uppomuna on näköjään kypsääkin kypsempi).
maanantai 10. maaliskuuta 2014
Ruokia ja välipaloja kuvina
|
|
|
|
|
|
|
|
lauantai 8. maaliskuuta 2014
Naistenpäivän ekstratreeni
Nauttikaa naistenpäivästä!
Kuka sitten nauttii päivästä milläkin tavalla. Mä olin salilla tekemässä ekstratreenin eli karseita supersarjoja, ahdistavia triplasarjoja, pinnerrystä ja punnerrusta, hikeä ja melkein kyyneleitäkin. Heikotti ja oksetti. Ja hetkeäkään en vaihtaisi pois.
Tämän viikonlopun ja ensi viikon aion ottaa suht relasti ruoan ja vähän kaiken muunkin suhteen, koska tiedossa on tavanomaisesta poikkeavaa vapaa-ajanviettoa, ruokaravintoloissa käyntiä tms. tms. Mutta maanantaina 17.3. olisi tarkoitus alkaa omatoimisesti superdieetin ohjeilla kuuden viikon rykäisy. Jos ei omatoimisesti kantti ja tahto riitä, niin ekan viikon jälkeen ehtii vielä ilmoittautua Fitfarmin piiskattavaksi 24.3. alkavaan superdieettiin. Tiedossa siis armotonta läskinsulatusta.
torstai 6. maaliskuuta 2014
Roses are red, violets are blue...
 |
| Roses are red, violets are blue. God made me beautiful, dafuq happened to you? |
Haa-haa. Hauska vessan seinäkirjoitus. Päivän piristys. Ja tuli samalla annettua itsestä älykäs vaikutelma hekottelemalla ääneen vessankopissa - täydessä vessassa tietty.
keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
Ulkonäköpaineita - kommentteja ulkomuodosta
Vaikuttaako ulkonäkö tai -muoto asiantuntemukseen tai palvelun tarjoajan tuotteeseen? Voiko palvelutyössä olla pyöreä tai peräti lihava? Menettääkö vaikka asiantuntija asiantuntemuksensa, jos hänellä on ylimääräistä ympärillään?
Nämä kysymykset nousivat mieleen, kun vanhoja papereita plaratessa eteen osui yksi asiakkaan palaute:
"... Viestintään ja esiintymiseen vaikuttaa se miltä näyttää. Kiinnitin huomiota sellaiseen, että X:n kannattaisi miettiä pukeutumistaan. Paksuilla reisillä ei kannata käyttää capreja."
Tuosta palautteesta on aikaa n. 10 vuotta. Painoin 65 kiloa. Painoindeksi oli 22,5.
Sanomattakin selvää, että paha mielihän tuosta tuli. Itketti ja kiukutti yhtä aikaa. Itsetunto ei muutenkaan ollut sitä parasta A-luokkaa ja tuosta kommentista se ei ainakaan kohentunut.
Vaikka sanotaan, että asiakas on aina oikeassa, niin saako asiakas arvostella jotain sellaista millä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä ostettavaan palveluun? Voisinko minä vaikka sanoa kampaajalle, että "Kuule Mirkku, mun on pakko sulkea silmäni, kun mä näen koko ajan ton peilin kautta sun farkkujen vyötärönauhan päälle tursuavat läskit". Tai kosmetologille: "Voinko mä saada kuulosuojaimet, kun mä kuulen sun reisien hinkkaavan toisiaan vasten, kun sä haet jotain. Ei kai ne housut vaan syty tuleen?"
Miten mä loppujen lopuksi toimin tuossa mun tapauksessani? Sisuunnuin. Laitoin ne ihan samat caprit päälle seuraavaankin tapaamiseen. Halusin näyttää, että paskat välitin siitä saadusta "paksu reisi" -palautteesta. Vaikka välitinhän mä oikeasti. Valitettavasti.
 |
| Ne surullisen kuuluisat caprit. Kokoa 38 ja mahtuvat tällä hetkellä päälle ihan nippanappa (mutta ei niissä pysty hengittää). |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)