Kiskojen viemänä

Istun suomalaisessa idän pikajunassa tiettömien taipaleiden takana. Ikkunasta näkyy metsää, metsää ja vielä kerran vähän metsää. Olis edes yksi hirvi tai karhu. Vielä kun kaiken metsämäärän päällä on pelkkää tasaisen harmaata pilveä ja epämääräistä hämäryyttä, ja tätä iloa kestää vaatimattomat viisi tuntia, niin mielenterveys ja positiivinen henki alkaa olla kadoksissa.

Ja niin se oli anivarhain aamulla salillakin. Miten on mahdollista, että ihmiset (lue: miehet), jotka jaksavat nostella kymmenien ja taas kymmenien kilojen käsipainoja, eivät jaksa laittaa niitä telineeseen takaisin treenauksen jälkeen?! Käsipainot jää niille sijoilleen missä treeni tehtiin. Ja hei, teline ei ole sadan metrin päässä, salin ulkopuolella tai edes toisessa kerroksessa, vaan n. 20 sentin päässä. Tuleeko siinä kohtaa jokin fyysinen ja henkinen stoppi, kun pitäisi latoa punnukset takaisin paikoilleen? Kyl niin vihaks pisti salinomistajan ja meitin lähimmäistreenaajien puolesta se käsipainojen hautausmaa, joka oli leväällään lattialla.

Tässä osa hävityksen kauhistuksesta

Pieniä skitsahduksia lukuunottamatta viime avautumiskerrasta kuuluu ihan hyvää. Tauti oli tynkä ja ei jäänyt päälle muhimaan. Ja pääsin takaisin kotiin, en jäänyt hotelliin asumaan. Tauti jäi niin iisiksi, että pystyin treenaamaan normisti. Aerobisia vähän vähentelin, osittain flunssan, osittain työmäärien takia. Gfg on toteutunut aaltoliikkeellä, mutta ei haittaa, paino on laskenut lähes koko ajan.

Lähes koko ajan tarkoittaa sitä, että n. viikko sitten oli pari omituista päivää. Kun aamulla heräsin, olin aivan turvoksissa. Paino oli pompsahtanut melkein 3 kiloa (!) ylöspäin. Kun vielä kiertokin on, ekaa kertaa elämässäni, aivan sekaisin (mulla ei ole pienintäkään hajua, mikä kiertopäivä nyt on), niin hädissäni tein jo raskaustestinkin. Luojan kiitos se näytti negatiivista. Enpä olisi kaiken sen vuosia kestäneen sekundaarisen lapsettomuuden ja keskenmenojen jälkeen uskonut olevani näin kiitollinen yhdestä viivasta raskaustestissä.

Turvotus ymmärsi häipyä n. kolmessa vuorokaudessa. Vielä kun Aunt Flo tulisi kylään, niin kaikki olisi kondiksessa.

A long way from home

Kaukana kotoa, yksin, sairaana.

Onneksi on hyvä sänky...

... ja rauha...

... ja pientä herkkua...

... ja imurointiakin olisi tarjolla.

Viime viikko oli surkea liikunnoiltaan, syömisiltään ja ihan kaikkinensa. Ehdin salille ainoastaan kahtena päivänä. Gfg onnistui ainoastaan kolmena päivänä.

Kaiken lisäksi torstaina iski tauti päälle, siksikin liikunnat jäi vähiin. Johan tässä tulikin oltua 4 kuukautta terveenä. Inhottava kurkkukipu, pieni kutittava yskä, nuha ja yleiskipeä olo koko kropassa. Ja töitä tarttis painaa. Mä niin ihmettelen, että miksi jotkut ihmiset eivät ole koskaan kipeitä? Mitä sellaista he tekevät, että tauti ei tule??? Mä haluaisin kanssa sellaisen karman.

Viikon liikunnat ja vali-vali-valitusta (Kiloklubista)

Tästä tulikin reipas liikuntaviikko:
ma: kävely 1 h
ti: kävely 40 min., HIIT juoksumatolla 10 min., yläselkä-hauis-takaolkapäät-treeni 50 min.
ke: sauvakävely reilu 1 h
to: kävely 45 min., ojentajat-olkapäät-rinta-treeni 50 min.
pe: vapaa
la: HIIT juoksumatolla 10 min., jalat-keskivartalo-treeni 50 min., crosstrainer 20 min.
su: vapaa tai no ei ihan: 1,5 tunnin puusavotta eli talven polttopuiden siirto ulkoa liiteriin

Alkuviikosta oli nälkä-nälempi-nälin-tuntemuksia, mutta torstaina alkoi olotila tuntua jo inhimilliseltä. Viikonloppuna tuli olosuhteiden pakosta pieniä ryppyjä gfg-kuuriin, mutta muuten olen mennyt ohjeen mukaan. Ekan viikon tulos (mitattu eilen eli 6 päivän jälkeen): -1,5 kg.

Hyvällä fiiliksellä eteenpäin. :-) Ja syksyn karhunvatukkasadosta (josta on tulossa ennätyssuuri) nauttien.

Seuraavaksi kuitenkin vali-vali-valitusta.

Mua niin korpee Kiloklubin kirjautumissysteemi nykyään. Vierailen Kiloklubin sivuilla epäsäännöllisen säännöllisesti tyyliin 1 krt / vko-kk. Lähinnä tykkään, kun siellä on sellainen Edistyminen-taulukko. Siihen piirtyy sydänfilmistä näyttävä (siis mun tapauksessani) käppyrä painon vaihtelusta vuosien saatossa. Käyrää on kiva ihastella tai vihastella, mitä nyt milloinkin.

Mutta siis se kirjautumissysteemi on aivan berberistä. Kiloklubin omistaa Sanoma ja nyt kirjautuminen on muuttunut niin, että sinne tarttis kirjoittaa itsestä kaikki mahdolliset yhteystiedot, kengännumerot tms. tms. Ja arvaahan sen mitä siitä seuraa. Siitä seuraa tietenkin biljoona mainospostia eri tuuteista. Milloin tyrkytetään Metsästystä ja Kalastusta, milloin Et-lehteä tai Alibia. Ei kiva ole se, sanon minä.

Elämäni ensimmäinen sauvakävelylenkki

Hyvin olen onnistunut tähän ikään asti välttämään sauvakävelyä. Ihan rehellisesti sanottuna olen sitä mieltä, että sauvakävely kuuluu mummogenreen. Ehdottomasti.

En sitten tiedä mikä hetkellinen mielenhäiriö iski, mutta kävin tänään elämäni ensimmäisellä sauvakävelylenkillä. Ilmeisestikin mummoutuminen kolkuttelee ovella. En keksi muuta syytä.

Kyllä vähän nolotti mennä ihmisten ilmoille niiden tikkujen kanssa. Onneksi ei juurikaan ollut ihmisiä aamuvarhaisella liikenteessä. Ja varmuuden vuoksi välttelin vielä pääteitä ja kuljeskelin kaikki metsäpolut ja frisbeegolfradat lävitse. :-D

Kun pääsin reilun tunnin lenkiltä kotiin, niin ei nolottanut enää yhtään. Erityisesti kun huomasin sykemittarin lukemat. Herraisä! Kaloreita kului reilut 80 enemmän kuin normikävelyllä. Sauvakävelyretki kesti n. 10 minuuttia kauemmin kuin normikävelymatkani ja maasto oli molemmissa samaa lättyä.

Sauvoilla

Ja ilman

Kuvat ovat surkeat, mutta kyllä niistä sen verran selvää saa, että huomaa aikojen eri sykealueilla olevan erilaiset. Tieteellisesti todistetusti voi sanoa, että sauvakävely nostaa sykettä ja näin ollen kuluttaa enemmän kaloreita kuin kävely ilman sauvoja. Kaikki muut tämän varmasti jo tiesivätkin ennen tätä julistustakin.

En nyt mihinkään Sauvailijat ry:hyn ole liittymässä ensitöikseni, mutta niin sitä ihminen oppii uutta ja saa valaisevia kokemuksia, kun unohtaa ennakkoluulonsa.