Ja niin se oli anivarhain aamulla salillakin. Miten on mahdollista, että ihmiset (lue: miehet), jotka jaksavat nostella kymmenien ja taas kymmenien kilojen käsipainoja, eivät jaksa laittaa niitä telineeseen takaisin treenauksen jälkeen?! Käsipainot jää niille sijoilleen missä treeni tehtiin. Ja hei, teline ei ole sadan metrin päässä, salin ulkopuolella tai edes toisessa kerroksessa, vaan n. 20 sentin päässä. Tuleeko siinä kohtaa jokin fyysinen ja henkinen stoppi, kun pitäisi latoa punnukset takaisin paikoilleen? Kyl niin vihaks pisti salinomistajan ja meitin lähimmäistreenaajien puolesta se käsipainojen hautausmaa, joka oli leväällään lattialla.
 |
| Tässä osa hävityksen kauhistuksesta |
Pieniä skitsahduksia lukuunottamatta viime avautumiskerrasta kuuluu ihan hyvää. Tauti oli tynkä ja ei jäänyt päälle muhimaan. Ja pääsin takaisin kotiin, en jäänyt hotelliin asumaan. Tauti jäi niin iisiksi, että pystyin treenaamaan normisti. Aerobisia vähän vähentelin, osittain flunssan, osittain työmäärien takia. Gfg on toteutunut aaltoliikkeellä, mutta ei haittaa, paino on laskenut lähes koko ajan.
Lähes koko ajan tarkoittaa sitä, että n. viikko sitten oli pari omituista päivää. Kun aamulla heräsin, olin aivan turvoksissa. Paino oli pompsahtanut melkein 3 kiloa (!) ylöspäin. Kun vielä kiertokin on, ekaa kertaa elämässäni, aivan sekaisin (mulla ei ole pienintäkään hajua, mikä kiertopäivä nyt on), niin hädissäni tein jo raskaustestinkin. Luojan kiitos se näytti negatiivista. Enpä olisi kaiken sen vuosia kestäneen sekundaarisen lapsettomuuden ja keskenmenojen jälkeen uskonut olevani näin kiitollinen yhdestä viivasta raskaustestissä.
Turvotus ymmärsi häipyä n. kolmessa vuorokaudessa. Vielä kun Aunt Flo tulisi kylään, niin kaikki olisi kondiksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti