maanantai 28. huhtikuuta 2014

Superdieetin viimeiset päivät 40-42: mitä dieetin jälkeen?

Omatoiminen superdieetti on saatu loppuun ja tulos karvan verran vaille -6,5 kiloa. Tämä homma toimii mulla! Ja olisi toiminut varmasti vielä paremmin, jos olisi päässyt urheilemaan kunnolla viimeiset kolme viikkoa. En ole katkera, mutta kuitenkin...

Tänä aamuna olin sitten kuin ydinräjähdyksen jälkeen (pientä liioittelua), että mitäs nyt?! Mitä mä syön? Ei ihan tullut suunniteltua tätä hommaa loppuun... Pidänkö väliviikon ja jatkan ekstran ohjeilla? Jatkanko superdieetin jatko-ohjeilla? Teenkö jonkun oman sovelluksen? Mitä-hä-täh?

Lähdin sitten aamuaerobiselle tyhjällä vatsalla, kun en osannut ratkaista tuota elämää suurempaa kysymystä. :-D Tunnin kävelin pitkin metsiä ja peltojen pientareita jänisten seassa (niitä on meinaan PALJON; ilmeisesti riiuureissut käynnissä). Kun pääsin kotiin, niin en ollut hullua hurskaampi. Kun ei nyt syömättäkään voi olla, niin vedin perussetin eli marjoja, rahkaa, soijalesitiiniä, leseitä ja mehukeittoa. Sauvasekoittimella tohjoksi ja ääntä kohti. Siihen settiin en kyllästy varmasti koskaan.

Lenkkikaveri

Go fat go -ohjeet vähän kutkuttaisi, vaikka eihän ne paljoa eroa superdieetistä tai Lite in Shapen ekoista viikoista. Toisaalta päänuppi sanoo tällä hetkellä, että viikon voisi olla nyt ihan niin kuin ei olisikaan. Ei siis mitään "otan 6,5 kiloa korkoineen takaisin" -tankkausviikkoa, vaan viikko, että yritän syödä omatoimisesti fiksusti, en punnitse syömisiäni ja otan relasti. Vappuaattona ja ehkä -päivänäkin sekä myös tulevana sunnuntaina tulee ns. poikkeustilanteita, eli tulee vieraita kylään ja muuta sosiaalista säätöä, joten siksikin voisi olla ihan fiksua ottaa tämä viikko löysin rantein. Alkaa vaan pipoa kiristää, jos yrittää noudattaa jotain valiota ja samaan aikaan tarjoilee vieraille kermakakkua.

Ja hei selkä! Olen ollut vuorokauden ilman kipulääkkeitä! Jei! Olin eilen salilla ja tein ähkyen, puhkuen ja irvistellen kevyehkön olkapää-ojentaja-treenin. Ähkyin ja puhkuin ja irvistelin lähinnä siksi, että pelkäsin, että selkään sattuu. Ei sattunut. Ainakaan pahasti. Kankeahan se on kuin luudanvarsi ja venyttäessä juilii eikä eteenpäin taivuttaminen jalat suorina onnistu juuri ollenkaan, mutta se ei ole enää sellainen 24/7 helvetinkipeä. Toivoa siis on, että se SAATTAISI osoittaa parantumisen merkkejä.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Haastetehtävät haastetuille

Haastetut:

8. Öh. Äh, en mä tiedä. Kuka haluu?


Tässä haasteen tehtävät:

1. Kerro itsestäsi 11 asiaa.


2. Vastaa seuraaviin 11 kysymykseen:

1. Mitä söit / syöt tänään lounaaksi?
2. Paras saavutuksesi?
3. Oletko koskaan kehunut jonkun ulkonäköä, vaikka olet ajatellut siitä jotain ihan muuta?
4. Kotisi mieluisin paikka?
5. Ketä julkkista mielestäsi muistutat?
6. Mitä et voisi ikinä tehdä?
7. Kumpi mieluummin: kova vai pehmeä paketti?
8. Oletko mielestäsi turhamainen?
9. Koska viimeksi olit pettynyt johonkin?
10. Tärkein asia elämässäsi?
11. Jatka lausetta: Minusta elämä on kuin...


3. Keksi 11 kysymystä ja...


4. ... haasta vastaamaan 11 sellaista bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.


5. Kerro ketkä 11 olet haastanut. 
Huom! Ei takaisinhaastamista.

Minut on haistettu, ei kun haastettu

Ilona heitti blogissaan http://thinkfit82.blogspot.fi/ haasteen.
Tässä haasteen tarkat tehtävät: http://thinkfit82.blogspot.fi/2014/04/haaste.html

(Yllytys)hulluna otin tietty haasteen vastaan.

Elikäs eka tehtävä: Kerro 11 asiaa itsestä
1. Olen semivegetaristi.
2. Poden tällä hetkellä erittäin vahvaa koirakuumetta. <3
3. En ole koskaan polttanut tupakkaa. En ole siis edes kokeillut.
4. Olen horoskoopiltani vaaka ja kiinalaisittain apina. Molemmat pitävät pelottavan paljon paikkansa mun kohdallani.
5. Kärsin helposti matkapahoinvoinnista.
6. Toteutan tiedostamattanikin Paasikivi-menetelmää: ennakoin asioita eli teen asioita tarpeettoman aikaisin.
7. Minulla on hyvä nimimuisti.
8. Haluaisin aloittaa uudelleen avantouintiharrastuksen.
9. Pidän syksystä.
10. Oksensin ylioppilasjuhlissani ravintolassa yo-lakkini sisään. o_O
11. Vähän raskaampi juttu: Minulla on ollut 7 raskautta, mutta vain 2 lasta.


Toinen tehtävä eli vastaan Ilonan heittämiin kysymyksiin

1. Mikä motivoi sinua?
Oma onnistuminen, muiden onnistuminen, positiivinen palaute.

2. Mitä mieltä olet fitnessbuumin vaikutuksesta nuorten naisten kehonkuvaan?
Voisi sitä huonompiakin buumeja olla. Jos fitness nähdään terveinä elämäntapoina, hyvinvointina, terveellisenä syömisenä, liikuntana ja itsensä arvostamisena, niin se ei voi olla mitään muuta kuin hyvä asia. Kenelle tahansa. Tottakai on sitten niitä ääritapauksia tyyliin "vedän kisadieettiä seuraavat 1,5 vuotta", mutta siinä ei voidakaan enää puhua fitneksestä.

3. Mikä on sinun lopullinen tavoitteesi
Tulla paremmaksi ihmiseksi. No ei vaan. Olla tyytyväinen itseeni.

4. Mitä inhoat?
Suvaitsemattomuutta, ikuista pessimistisyyttä, yltiölaiskuutta, saamattomuutta, sitoutumattomuutta asioihin, sanontaa "kaikella on tarkoituksensa", koska se ei pidä paikkaansa, on paljon kohtuuttomia asioita, joilla ei todellakaan ole mitään tarkoitusta, sitä, että suklaassa on niin paljon kaloreita.

5. Montako facebook-kaveria sinulla on?
Henk.koht. ei yhtään (= en ole fb:ssa). Blogilla peräti 2. :-)

6. Osaatko kertoa mitä mieltä olet OIKEASTI?
Osaan, mutta aina ei tohdi hyvien käytöstapojen nimissä.

7. Kerro kolme asiaa mistä pidät itsessäsi
Mitä? Vaan kolme? :-) Olen peruspositiivinen ihminen. Olen hyväsydäminen. Olen työtäpelkäämätön.

8. Muistatko kehonhuoltamisen tarpeeksi?
No en muista / jaksa / viitsi ja sen takia tässä ollaankin selkä solmussa. Prk.

9. Tykkäätkö suklaasta? :P
Valitettavasti. Erityisesti sellaisista, missä on sisällä jotain toffeemönjää tai marmeladia.

10. Matkustatko kesällä 2014. Jos KYLLÄ, niin minne?
Kyllä, Italiaan.

11. Parhaimman näköinen nainen IKINÄ? 
Jillian Michaels. <3 Melkein voisin vaihtaa omaa suuntausta. Melkein.


Kolmas tehtävä eli laadin 11 uutta kysymystä heille, jotka itse haastan


1. Mitä söit / syöt tänään lounaaksi?
2. Paras saavutuksesi?
3. Oletko koskaan kehunut jonkun ulkonäköä, vaikka olet ajatellut siitä jotain ihan muuta?
4. Kotisi mieluisin paikka?
5. Ketä julkkista mielestäsi muistutat?
6. Mitä et voisi ikinä tehdä?
7. Kumpi mieluummin: kova vai pehmeä paketti?
8. Oletko mielestäsi turhamainen?
9. Koska viimeksi olit pettynyt johonkin?
10. Tärkein asia elämässäsi?
11. Jatka lausetta: Minusta elämä on kuin...


Neljäs tehtävä eli haasta 11 bloggaajaa ja kerro ketkä haastoit
1. http://onnistuuko.blogspot.fi/
2. http://valaastamerenneidoksi.blogspot.fi/
3. http://wannabedone.blogspot.fi/
4. http://tavoitekorkealla.blogspot.fi/
5. http://sisublogg.blogspot.fi/
6. http://vapisevararengas.blogspot.fi/
7. http://piinelamantapamuutos.blogspot.fi/
8. Öh. Äh, en mä tiedä. Kuka haluu?

torstai 24. huhtikuuta 2014

Superdieetti päivät 34-39:


Päivät ovat liihotelleet ohitse suih, suih.

Vietin rauhallisen rauhallista pääsiäistä: seurasin rairuohon kasvua ja laskin silmuja puissa. Zzzzzzz. Muutuin ihan depressiiviseksi.

Selkäkipu ei vaikuta ainoastaan fyysisesti, vaan se lamaannuttaa myös henkisesti. En jaksa, en halua, tuntuu, että en pysty. Mitään. Poden vain selkääni. Kipu on jotain niin kokonaisvaltaista, että se menee korvien väliin, mustaa kaiken ja häiritsee kaikkia elämänalueita. Nukkuminen on vaikeaa, hyvän asennon löytäminen on hankalaa, yskimiseen pitää valmistautua, aivastaminen tappaa, istuminen on mahdotonta, sängystä ylösnouseminen tuskallista. Mielessä on vain kipu, kipu ja kipu. Kaikki pitää tehdä sen ehdoilla.

En tiedä millä ikenillä ja pussin pohjalta löydetyllä viimeisellä sisulla sen tein, mutta maanantaina, superdieetin 36. päivänä, menin väkisin ulos. Kiersin pienen lenkin, olin seuralaisena leskenlehtien keräilyssä ja leikkipuistossa, tein pienesti pihahommia. Ja kappas, selkä oli paljon parempi ja mieli oli paljon, paljon parempi. Niin joo, sanoihan se lääkärikin, että ei saa jäädä kotiin makaamaan. Lepo vaan pahentaa kipua. Kuuntelinko? Joo. Uskoinko? No en tainnut.

Vannoin maanantai-iltana, että vaikka aamulla on tuskallista nousta ylös sängystä ja sattuu ja kipu ottaa päähän, niin en jää kotiin makaamaan, vaan lähden ulos. Eikä se makoilu ollut mahdollistakaan, koska oli pakko mennä töihin. Kolme päivää olen nyt heilunut kuin heinämies siellä ja täällä. On ollut kaikenlaisia työhommia, vieraita ja kaiken liikenevän vapaa-ajan olen käyttänyt pihahommissa haravoiden, kitkien, järjestellen ja muuten vaan visioiden. Salilla tai muissa liikunnoissa, pieniä kävelylenkkejä lukuunottamatta, en ole käynyt, mutta olen ajatellut, että pihatyöt osaltaan korvaa liikuntaa.

Tiistaina ja keskiviikkona ruokahommatkin menivät vähän pertsiilleen, koska ei ollut mahdollista vieraiden ja työsäätöjen takia noudattaa kuuria pilkulleen. Ei tullut mitään suuria repsuja tai hairahduksia, vaan lähinnä säätämistä ruoka-aikojen, -määrien ja vihannesten kanssa.

Selkä on ollut hivenen parempi nyt maanantaista lähtien ja joka päivä tuntuu menevän parempaan suuntaan. Viikon aion tätä vielä katsella, että mikä tästä tulee ja sen jälkeen, jos selkä vielä temppuilee, niin arvon jonkun asiantuntijan (ortopedi? fysiatri? kiropraktikko? fysioterapeutti? naprapaatti? mitänäitänyton?), jolle menen visiitille.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Superdieetti päivä 33: tavoitteiden pohtimista

Pääsiäispupu oli piilotellut yön aikana korillisen suklaamunia pitkin kämppää, mutta tervettä selkää se ei valitettavasti ollut toimittanut. Poteminen siis jatkuu. En uskalla sanoa, että selkä olisi millin verran parempi, sillä se takuulla kostautuu viimeistään heti huomenna. Olen siis hiljaa.

Vähän meinaa pää hajota tähän potemiseen ja kipuiluun, kireisiin lihaksiin ja taipumattomuuteen, treenaamattomuuteen, olla möllöttämiseen sekä ylipäänsä siihen, että ei pääse tekemään normaalien ihmisten normaaleita asioita. Jo pelkkä vessassa käynti on sellaista teutarointia, että ei edes huvita käydä. Lääkkeet vievät kipua, mutta tekevät mielen sumeaksi ja kropan väsyneeksi. Sanonpa taas kerran sen, että annan täyden myötätuntoni ja kunnioitukseni kaikille niille ihmisille, joilla on kroonisia kiputiloja ja joille tällainen olotila on arkipäivää. En voi käsittää miten tätä voi kestää päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Jos tästä joskus kuntoudun, niin lupaan arvostaa terveyttäni ja normaaleja arkipäivän asioita enemmän. Ja vannon, että panostan enemmän kropan huoltoon!

Tavoitteitakin olen tässä miettinyt, kun nyt on kerta ollut aikaa. Mulla oli tavoitteena, että paino olisi 63 kiloa 1.6. Sitä tavoitetta en tule saavuttamaan. Yleisimpiä syitä, miksi ihmiset epäonnistuvat tavoitteidensa saavuttamisessa ovat:
-       tavoitteet eivät ole realistisesti saavutettavia,
-       tavoitteet eivät ole riittävän motivoivia sekä
-       tavoitteiden saavuttamiseksi ei ole tehty riittävän selkeitä ja konkreettisia suunnitelmia: mitä, miten, koska, miten arvioidaan.

Jos nyt pohdin tuota mun tavoitettani, niin se ei ehkä ollut alunperinkään realistinen. Tai vaikka olisi ollutkin, niin ehkä se ei ollut riittävän motivoiva. En ole tällä hetkellä kovinkaan pettynyt, vaikka en todellakaan tule saavuttamaan tavoitettani. Eikö se jo kerro sen, että tavoite ei tainnut sittenkään olla ihan NIIN tärkeä? Ja ei mulla kyllä ollut riittävän selkeää ja konkreettista suunnitelmaakaan tavoitteen saavuttamiseksi.

Nyt olen pistänyt uudet tavoitteet harkintaan. En osaa ihan tarkalleen vielä muotoilla niitä ääneen, mutta mielessä pyörii kaikenlaisia aihioita. Mielessä on kahdenlaisia tavoitteita: lyhyemmän ajan tavoitteita, joita voi saavuttaa lähikuukausina tai viimeistään puolen vuoden sisällä ja sitten niitä pidemmän ajan tavoitteita, joiden saavuttamiseen voi mennä vuosi tai useampikin. Harkitsen ja punnitsen vielä erityisesti niitä pidemmän ajan tavoitteita. En halua, että ne ovat liian epämääräisiä ja epärealistisia (vrt. maailmanrauha). Yksi lyhyemmän ajan tavoite ainakin on, että saisin itseni kuntoon. 

Sovellan tällaista ohjeistusta apuna tavoitteiden luomisessa:
  1. Valitse tavoite tai jokin toivottu tila eli kysy itseltäsi, mitä sinä haluat.
  2. Määrittele tavoite myönteisesti: mitä haluat saavuttaa (ei mitä haluat välttää)?
  3. Muista, että vastuu tavoitteen toteutumisesta on sinulla itselläsi. Et voi olettaa, että muut toteuttavat sen. Mitä sinä itse voit tehdä tavoitteen toteutumiseksi.
  4. Täsmennä tavoitteesi: missä, milloin, miten, kenen kanssa ja missä yhteydessä?
  5. Tee tavoitteestasi mielikuva toteutuneena. Mitä näet / kuulet / tunnet / haistat / maistat, kun tavoitteesi on toteutunut juuri niin kuin haluat.
  6. Tarkista, että tavoitteesi on sopusoinnussa koko elämääsi ajatellen.
  7. Tarkista tämän hetkinen tilanne. Kuinka asiantila on nyt? Mitä resursseja tarvitset?
  8. Täsmennä tavoite. Ajattele vielä päämäärääsi ja tee tarvittavat korjaukset.
  9. Miten huomaat, että tavoitteesi on toteutunut? Milloin arvioit asiaa ja / tai päivitä tavoitettasi?



Rauhallista ja rentouttavaa pääsiäisen aikaa!

torstai 17. huhtikuuta 2014

Superdieetti päivät 31 ja 32: M54.5

Vielä tiistai-iltana kuvittelin, että selkäkipu alkaisi olla jo selätetty, mutta eikö mitä. Tiistain ja keskiviikon välinen yö oli tuskaisa ja tuntuu, että ollaan menossa vaan hullumpaan suuntaan. Kaikki mahdolliset dropit oli taas otettava kehiin.

Keskiviikkona, superdieetin 31. päivänä, oli ihanan lämmin ja aurinkoinen keli ja vietin mahdollisimman paljon aikaa ulkona. Leikkasin ruusupensaat, olin seuralaisena futiskentällä ja frisbeekiekkokausikin tuli korkattua. Mulla kiekkoilu jäi kyllä aika vähiin kilpailumielessä, mutta pieniä kokeiluheittoja nakkailin.


Tänään superdieetin 32. päivänä kävin lääkärillä, koska selkäkipu vain jatkuu. Lääkäri oli sitä mieltä, että kipu on lihoissa. Sinänsä siis hyvä asia ja toivoa on, että tämä tästä joskus talttuisi. Lääkäri arvioi, että semmoisen 1-2 kuukautta ottaa, että selkä on kunnossa. Whaaat?!

Diagnoosina M54.5 Lanneselän kipu. Alaselän lihakset / pakaralihakset ovat niin jumissa, että se aiheuttaa kivun. Lääkäri epäili sitä samaa syypääksi kuin minäkin eli taljassa tehtyä pakarapotkua. Mä lupaan ja vannon, että en tee sitä liikettä enää ikuna, jos tästä tervehdyn.

Liikkua kuulemma saa ja pitää. Kivun rajoissa tietenkin. Sain uutta tulehduskipulääkettä, Motifene Dualia. En nyt anna mitään tuomiota lääkkeelle vielä yhden ottamisen jälkeen, mutta näin ensireaktiona ihmettelen, että miksi kaikilla kipulääkkeillä on sama vaikutus, että nuppi menee sekaisin ja väsyttää, mutta kipu ei lähde mihinkään?!

Mutta kyllä tämä nyt sitä tarkoittaa, että kovat salitreenit ja reippaat aamuaerobiset pitää unohtaa vähäksi aikaa. Ohjelmassa rauhallista liikuntaa. Ja tietysti ruokavaliota ei mikään estä eli seuraavat 1,5 viikkoa vielä superdieetin sapuskoilla.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Superdieetti päivät 29 ja 30: pakkolepo ja "tankkauspäivä"

Mä en voi itsekään uskoa tätä todeksi: taas saikulla! Flunssa meni sunnuntain ja maanantain välisen yön aikana hullummaksi, ääni lähti, keuhkoputkea kivistää ja pää räjähtää. Taas kerran tiedossa lepopäiviä, ei asiaakaan salille tai muihin liikuntarientoihin. Mä en viitsi edes jatkaa tästä asiasta kirjoittamista, koska ei ole mitään positiivista sanottavaa.

Eilen alkoi superdieetin 5. viikko. Painoa on pudonnut 4 viikossa aika tarkalleen 5 kiloa. Toivoin hiljaa mielessäni tältä projektilta 7 kilon pudotusta, saas nähdä riittääkö seuraavat kaksi viikkoa tuhoamaan kahta kiloa. Vielä kun nyt nuo liikuntatouhutkin ovat jäissä. Mutta lähtee mikä lähtee, iloinen olen kaikesta miinuksesta.

Tänään superdieetin 30. päivänä puolikuntoinen olen, mutta en vaan halunnut jättää tän päivän kivoja juttuja väliin. Droppasin itseni kunnolla ja matkasin heti aamusta junalla Helsinkiin. Veturin tarjouksella 1,5 tunnin matka maksoi peräti 5 euroa. Ensin pakolliset menot ja sitten sitä mielenkiintoisempaa eli hurvittelua. Tässä todisteita jälkimmäisestä:

Aperitiiviksi Bellini

Drinksu näyttää isolta, mutta se johtuu kuvakulmasta - ihan oikeasti! Näköharha! Joo-o. Ei ole mikään tuopillinen. Ei sitä lientä ollut kuin 12 cl. Valitettavasti...

Sitten paikan vaihto kadun toiselle puolelle ihanaan Postresiin. Olen käynyt siellä kaiken kaikkiaan ehkä viisi kertaa, mutta viime kerrasta on aikaa. On mielestäni yksi parhaista ravintoloista Suomessa. Mulla on paikasta pelkkiä positiivisia kokemuksia ja nyt tietysti oli odotukset korkealla.

Ja spos3:ssakin - yllätys, yllätys - aperitiivi...

Luulisi, että tällainen superdieettiläinen, joka kerran ruokavalion aikana nykäisee ja lähtee rellestämään ruoan suhteen, niin ei ainakaan ottaisi parsakaalia. Niinhän sitä siis luulisi. Parsakaalia voi kuitenkin valmistaa niin monella eri tavalla. Tässä siitä hyvä esimerkki:

Alkuruoka: parsakaalia, vuohenjuustoa
ja pinjansiemeniä

Pääruoka: Haudutettua turskaa, sieniohraa...
...ja pikkelöityä kurkkua

Pääruoan kanssa siemasin lasillisen valkoviiniä (ranskalaista Chablista). Viini oli voimakkaan makuinen ja sopi erinomaisen hyvin ruoan kanssa.

Jälkiruoaksi oli puoli annosta rommipannacottaa ja passionjäätelöä sekä vajaa puoli annosta tarte Tatinia, vaniljajäätelöä ja kinuskia. Arvatkaapa mitä kävi niiden kanssa? No justiinsa se perinteinen. Niiden huumassa todellisuus unohtui ja vähän muukin ja jäi kuvat ottamatta. Just. Jälkiruoat olivat herkullisia ja sopivat erinomaisesti alkuruoan ja pääruoan linjaan.

Kahvin kanssa tuli vielä kokonainen tiikerikakku. Onneksi se oli tehty nukkekodin kakkuvuoalla. Joskus aikaisemmin kirjoitin, että tiikerikakku ei ole mitään mun ihan ykkösherkkua, mutta tämä paini ihan omassa sarjassaan: sopivan kosteaa, makeaa, vähän suolaistakin ja rakenne kuohkean ilmava. Tässä kohtaa olin kuitenkin niin täynnä, että söin vain yhden pienen palan.


Kokonaisuudessaan aivan huippuhyvää, laadukasta, kaunista ja taidolla valmistettua ruokaa. Lisäksi vielä tarjoilu oli ystävällistä, ammattitaitoista ja sujuvaa kaikin puolin. Täyden kympin lounas!

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Superdieetti päivä 28: kaikenlaista kodin elektroniikkaa

Tänään superdieetin 28. päivä meni lounaan osalta plörinäksi. Olin perheen kanssa Lempäälän Ideaparkissa. Tuli ostettua mm. tällainen päräytin:

Tavoitteena on madaltaa kynnystä pestä
talon reilut 80 ikkunaa useammin kuin
kerran viidessä vuodessa

Olosuhteiden pakosta oli mentävä Ideaparkissa jonnekin syömään. Sain päättää ja valitsin Bella Roman. Kun istuimme jo pöydässä, niin tajusin, että ravintola onkin Daddy's Diner. Ääääh!

Olen joskus katsonut Daddy's Dinerin ruokalistan netistä ja todennut sen itseni kannalta surkeaksi. Ja eihän se siitä surkeasta ollut mihinkään muuttunut. Listalla ei ollut yhtään kalaruokaa ja kasvisruokia taisi olla kaksi. Valitsin grillatuista kasviksista tehdyn salaatin. Maksoi törkeästi salaatiksi (melkein 15 euroa); hinta-laatu-suhde aivan persiillään. Salaatti oli heikkotasoinen ja kaiken lisäksi suolainen (kastikkeena jotain peston tyyppistä). Joo, ei enää ikinä sinne.

Flunssa on pahentunut sen verran kovaksi, että jätin suosiolla salin ja muut liikunnat väliin. Pöh ja höh. :-( Tällä viikolla taisi siis tulla 1 aerobinen ja 1 treeni. Ei kiva.

Mutta jospa sitä olisi sitten ensi viikolla, kun alkaa viikko 5 superdieetissä, paremmassa iskussa.

Mua nyppii meidän talousvaaka! Se värkki on niin seko. Jos on yhtä aikaa mikroaaltouuni päällä tai känny lähellä, niin vaa'an numerot lähtevät juoksemaan itsestään miten sattuu. Ennen kuin tajusin tätä mikro-/puhelinyhteyttä, niin ensin käytännön ihmisenä renkkasin on/off-nappia hulluna. Kun siitä ei ollut apua, niin revin vähän väliä patteria irti ja laitoin takaisin. Kun sekään ei auttanut aloin epäillä poltergeistia ja mietin mistä keltaisilta sivuilta löytäisi manaajan.

Viimeisin hurahdus on, että vaaka muuttaa mieltään: "Tässä on 99 grammaa lohta. Hei, eipä ookkaan vaan 75 grammaa. Sori, veikkaappa ite paljon tässä on. Sanoppa joku toinen." Aagh!

Meidän talousvaaka on stressaantunut, kun viimeisen reilun vuoden on joutunut kovaan kulutukseen. Tällä käyttömäärällä tarvisi ehkä olla jokin heavy usereille tarkoitettu malli.

Tämä vuodatus tuli siitä, kun ostan aina ison lohifileen ja paloittelen sen valmiiksi 100 g kokoisiin paloihin ja pakastan. On sitten helppo ja nopea sulattaa pala kerrallaan käyttöön. Vink, vink kaikki martat.

Tsot, tsot, 5 grammaa liikaa!
Mutta ei hätää: 30 sekunnin päästä vaaka
näytti, että tässä on 87 grammaa...

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Superdieetti päivät 26 ja 27: rentoa menoa

Otin ihan rauhassa eilen ja tänään, superdieetin 26. ja 27. päivänä. Kotitöitä ja muita rästihommia, alkeellista pääsiäisaskartelua, rentoutumista lukien ja telkkuen katsellen, pelailua, piikkimattoilua, pientä ulkoilua jne. jne.


Ruokavalio on pitänyt hyvin kutinsa. Ei ole ollut edes yhtään nälkä, mitä ihmettelen suuresti. Ei mielitekoja, ei houkutuksia, ei mitään! Omituista. Muistelisin aikaisemmista superdieeteistä, että vkolla 4 alkoi olla jo sellainen olo, että voisi syödä vaikka varpaankyntensä. Nyt on melkein päinvastainen olo, että pitää muistutella itseä, että hei, nyt tarttis taas syödä. Pieni flunssapöpö ihan selvästi tuolla sisällä kaivelee, joten voi johtua siitä, että ruokahalu on hävinnyt.

Superdieettiin kuuluu periaatteessa tankkauspäivä. Se on ollut vaihdellen joko 3. tai 4. viikolla. Mä ajattelin, että koska paino laskee ihan ok koko ajan ja ei ole mitään jumia (sitä kuuluisaa säästöliekkiä), niin ainakin toistaiseksi jätän tankkauksen väliin. Mulla on sitä paitsi niin huonoja fiiliksiä tankkausta kohtaan, että senkin takia jätän sen mielelläni väliin: lue täältä.

Mulla on ensi viikolla tiistaina meno pääkaupunkiin ja syön lounaan yhdessä Helsingin fine dining -ravintolassa. Menköön vaikka se päivä tankkauksesta. Nih.

Jahas, huomenna onkin sitten mukuloita oven takana jonoksi saakka. Asiaan on varauduttu. Jos loppuu herkut kesken, niin saavat käteensä kesäkurpitsan.

Lahjuksia virpojille

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Superdieetti päivä 25: kun yksi vaiva lähtee, niin toinen pukkaa päälle

Eilen torstaina, superdieetin 25. päivänä, selkä tuntui aamulla olevan sen verran kondiksessa, että menin salille. Emmin kyllä kotona ensin pitkään, että kannattaako mun lähteä vai ei: juu-ei, juu-ei, juu-ei. Tuli vähän sellainen suorituspaine, että PAKKO mun on mennä, kun en ole neljään päivään ollut. Tyhmää. Ihan kuin joku kyttäisi mun käymisiäni. Eihän mua kukaan velvoita mihinkään tai odota mun käyvän salilla tai ylipäänsä tekevän yhtään mitään, että ihan omassa nupissa on tämä suorittaminen. Kiltin tytön syndrooma. Sitähän se.

En tiedä oliko oikeasti kovin fiksua se lähteminen, koska selkä ei selvästikään ole vielä kokonaan kunnossa. Tein olkapää-ojentaja-treenin ja pyrin välttämään liikkeitä, missä selkä joutuisi kovaan vääntöön tai kiertoon. Liikkeet sinänsä menivät hyvin ilman kipuja, kohtuullisilla painoillakin, mutta se kaikki muu ähräys. Miksi hitossa just niitten käsipainojen, joita mä tartten, pitää olla jossain lattianrajassa! Samoin siellä ei ole minkäänlaista laskutasoa, minne saisi treenivihkonsa, ettei sitä tarttisi joka kerta noukkia lattialta. Eli ei siis ollut kovin sujuvaa ja luontevaa se meikän salilla oleminen, vaan varomista ja vaihtoehtojen hakua.

Kun lähdin salilta, niin selkä oli taas paljon kipeämpi. :-( Tyhmä minä.

En tiedä mikä ihme sitten tapahtui iltapäivällä. Iltapäivän olin Tampereella hoitamassa työ- ym. asioita. Paljon siirtymistä paikasta toiseen kävellen. Ihme ja kumma selkä ei tuntunut enää juuri yhtään kipeältä, vaan päinvastoin. Salin aiheuttama kipu hävisi taivaan tuuleen!

Ennen kotiin lähtöä kävin tekemässä itseni hulluksi Hulluilla Päivillä ja ostin pakolliset tuliaiset:


Illalla oli aivan poikki ja kaiken lisäksi kurkkukipuinen. Ärsyttävää! Näenkö mä enää koskaan elämässäni tervettä päivää? Menin niin aikaisin nukkumana, että iltapala jäi syömättä. Shame on me...

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Superdieetti päivä 24: niskaote selkäkivusta

Selkä alkaa jo pikku hiljaa osoittaa antautumisen merkkejä (wupii!) ja elän pienoisessa toivossa, että huomenna aamulla pääsee salille. Kolmen päivän pakkolepo alkaa täyttää mittaa ja tuntuu, että aika menee hukkaaaaaan. Jos salille pääsen, niin se on ainakin varmaa ja sen lupaan, että pakarapotkut (jotka tän katastrofin tod.näk. aiheuttivatkin) saavat jäädä väliin. Duudsoneitten tavaraa on se.

Mä olen nähnyt tänään selvän päivän ilman kipulääkkeitä. Vähän selkä on jäykkä ja esim. kumartuminen tekee tiukkaa, mutta ei ole enää samanlaista olemisen tuskaa kuin aikaisempina päivinä. Sukat ja housut menevät huomattavasti helpommalla pusaamisella päälle.

Kun tässä ei ole ollut ihmisellä muuta kuin aikaa lepuutukseen ja lorvailuun, niin olen tuntien työn ja taistelun jälkeen saanut tehtyä tälle blogille jonkinlaiset sivut Facebookiin!
Elämä on Laittia Facebook-sivu


Siinä tunsi itsensä taas pieneksi ja tyhmäksi, kun jokaista asiaa sai etsiä kissojen ja koirien kanssa ja edelleen on monen monta kysymysmerkkiä. Asiat on fb:ssa osa vähän vinksin ja vonksin, siis ei yleisellä tasolla, vaan lähinnä meiksin sivulla, mutta en nyt ala heti suorittaa sitäkin asiaa. Facebook For Dummies -kirja tilaukseen nyt ainakin ensimmäisenä.

Ruoka-asiat olivat vähän rempallaan päivällä, kun tein töitä ja väänsin Facea koko päivän. Söin ateria 1:llä pääasiassa kurkkua ja tonnikalaa suoraan purkista. No, hirveä nälkähän siitä seurasi jo n. tunnin päästä. Ei täytä kylmä kurkku vatsaa. Illalla päätin reipastua ja tein sovelletun pestokastikkeen vihannesten ja lämminsavulohen kaveriksi.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Superdieetti päivä 23: Ja se selkä perk....

Voisi luulla, että mulla on pienimuotoinen apteekki kotona, ja kun lääkekaappiin katsoo, niin taitaa mulla ollakin. Yöllä kipulääke vaihtui Panacodiin, koska juiliminen selässä oli sitä luokkaa, että uni ei tullut silmään. (Ei ehkä uskoisi, mutta yleensä en juurikaan käytä mitään lääkkeitä, vaan yritän sitkoilla ilman.) Panacod on perinteisesti ollut mulla sellainen viimeinen niitti, että meinaa heittää värit päälle. Päivällä ei parane ollenkaan ottaa, jos meinaa olla tajuissaan, mutta yöllä se toimii paitsi kivunlievittäjänä, niin myös unilääkkeenä. Huono puoli on se, että aamulla on haudasta nousseen krapulaisen olo.

Superdieetin päivä 23 on ollut kuin päivä murmelina: musta tuntuu, että mä heräsin ihan samanlaiseen päivään kuin eilen. Sängystä ylös eri tavoin pyörimällä ja kierimällä, selkään sattuu, sukka ei mene jalkaan, housunlahjekin jumpittaa, lähden aamulenkille jne. jne.

Aamulenkki jäi kuitenkin vain 30 minuutin mittaiseksi, sillä ulkona oli aivan sairaan liukasta ja pelkäsin liukastuvani. Huonolla selällä liukastuminen kuuluu sarjaan "erittäin surkea idea".

Päivä murmelina jatkui: samat sapuskat, työt kotisohvalla maaten, venyttelyä jne. jne.

Uusi idea päivään tuli piikkimatosta! Olen saanut piikkimaton lahjaksi joskus kauan aikaa sitten, mutta en silloin pystynyt sitä käyttämään, koska olin raskaana. Muutaman kerran olen mattoa käyttänyt sen jälkeen, mutta ei siitä tapaa ole tullut. Piikkimatosta sanotaan, että se mm. rentouttaa ja poistaa lihasten jännitystiloja.

Sijaiskärsijä paistumassa...

Aika jännän vaikutuksen piikkimatto teki. Ensin tietysti pisteli pirusti, mutta sen jälkeen selän lihakset alkoivat hassusti "tykyttää". Hetken aikaa pelkäsin, että nyt siirtyi sydän selkäpuolelle. Kai lihakset siellä vaan kauhuissaan heiluivat, että mitä helv... oikein tapahtuu. En tiedä olisko seuraava vaihe ollut jonkinlainen transsi, mutta en uskaltanut olla kauempaa kuin noviiseille suositellut 10 minuuttia. Selkä oli punainen kuin paloauto. Ei piikkimatto ainakaan tilannetta pahentanut, joten huomenna uusi kuuri.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Superdieetti päivä 22: selkäpotilaana

Selkäkipu jatkuu. Eilen illalla piti siirtyä astetta kovempiin droppeihin: Diclomex Rapidiin. Se katkaisi kivulta pahimman kärjen, mutta aika karkkia sekin tuntui olevan, sillä kipu tuntui lääkkeen lävitsekin. Yö meni kuitenkin ihan ok, mutta auta armias, kun piti aamulla nousta sängystä, niin se olikin käärmenaisen show. Pyörin ja kierin ja veivasin ja yritin löytää mahdollisuutta päästä ylös AIVAN LIIAN MATALALTA ja PEHMEÄLTÄ sängyltä.

Tunsin itseni invalidiksi, kun en edes sukkia meinannut saada jalkaani. Ei ollut itku kaukana. Annan kaiken empatiani kroonista selkäkipua sairastaville! Eilen illalla reteesti kuvittelin, että menisin kivusta huolimatta salille: "Kyllä siellä nyt jotain pystyy tekemään ilman selkääkin." Just joo. Kipu pisti mut järkiini.

Otin Diclomexin, että pahin kipu meni taas ohitse ja sen jälkeen lähdin etananvauhtiselle 45 minuutin aamukävelylle. Ei siitä varmasti mitään iloa ollut kunnon tai laihtumisen kannalta, mutta selkäkivusta sanotaan, että ei tee hyvää jäädä paikoilleen makaamaan, vaan pieni liikunta auttaa. Se piti paikkaansa. Kävelylenkin jälkeen vielä varovasti venyttelin selkää ja se alkoi tuntua edes vähän paremmalta.

Pää lääkkeestä tokkurassa, sohvalla maaten, tein työhommat kotoa käsin.


Jep, superdieetin viikko 4 käynnistyi tänään. Kolmessa viikossa paino on pudonnut vähän yli neljä kiloa. En tiedä ihan tarkkaa lukua, koska selkäkipuisena en jaksanut riisua kaikkia vaatteitani ennen vaa'alle menoa. Sukkien ja housujen ährääminen päälle oli sen verran iso operaatio, että summittainen tieto painosta sai riittää.

Nyt on sitten dieetti puolivälissä ja nyt alkaakin tiukin osuus! Huh-huh, saa nähdä miten naisen käy, kun ruokamäärä pienenee entisestään.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Superdieetti päivä 21: ristiselkä sökönä

(Tähän aivan armoton kasa kaikkia kirosanoja... Ainakin voi hitsi, hitsi.)

Siivosin tänään kotona yläkertaa ja aloin nostaa huonekuusta maasta. Tuntui omituista ikävää kipua ristiselässä. Jatkoin siivoamista ja jokaisella kerralla, kun piti nostaa jotain lattialta tai muuten köykkiä, niin ristiselässä tuikki. Ei siinä mennyt kuin n. 5 minuuttia, kun kipu / tuikkiminen ristiselässä oli jo sellaista, että vaivoin pääsin yläkerrasta alakertaan ottamaan kipulääkettä. Otin yhteiscocktailin Buranaa ja Panadolia.

Tätä norfolkinaraukariaa menin nostelemaan

Tietysti tällainen suoritusorientoitunut ihminen jatkoi siivouksen loppuun, mutta en pystynyt enää lainkaan kumartumaan tai esim. nostamaan mitään lattialta tai laittamaan mitään lattialle. Oli pakko tukea apuna käyttäen mennä ensin polvelleen lattialle. Vessanpöntönkin putsaus oli aika operaatio polvillaan...

Mistäs tämä episodi sitten johtuu? Olin edellisellä kerralla salilla crosstraineria sotkiessani lukenut vanhaa Body-lehteä, mm. juttua ihastuttavasta ja kauniin vartalon omistavasta Laura Tolosesta:
http://www.bodylehti.fi/?p=1234

Eilen jalkatreeniä tehdessä salilla oli ruuhkaa ja en päässyt käyttämään niitä laitteita, mitä olisin halunnut. Mieleen tuli sitten tuo Body-lehden artikkeli ja ajattelin, että teenpä pakaraliikkeen taljassa eli ns. pakarapotkun taakse. Hienosti meni ja hyvin tuntui ottavan. Vähän tuli liioiteltua painojen kanssa.

Eilen ei siis vielä mitään, mutta olen aivan varma, että ristiselkä vetäisi nenäänsä juuri tuosta uudesta taljaliikkeestä. :-( Mulle on ennenkin käynyt niin, että nimenomaan taljassa tehdyt uudet liikkeet kostautuvat kipuina selässä. Joskus onnistuin saamaan spasmin oikean lapaluun kohdalle tehtyäni edellisenä päivänä taljassa ojentajia narun kanssa. Spasmi iski seuraavana yönä ja se oli jotain helvetillistä, kun ei pystynyt milliäkään liikkumaan sängyssä tai edes sängystä pois.

Kirottuja olkoon kaikki spasmit, krenkat ja muut vaivat! Mä en kestä, jos tämä ei ole mennyt ohitse huomiseen aamuun mennessä.

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Superdieetti päivä 20: vaihtelua ruokavalioon

Jos on osallistunut viralliseen superdieettiin, niin ei varmasti ole pystynyt välttämään keskustelufoorumilla nurinaa ruoasta. Se alkaa viimeistään viikolla 3: "Mä en keksi mitään vaihtoehtoja näistä aineksista.", "Koko ajan tätä samaa, kyllästyttää." jne.

Sanonpa vaan, että mielikuvituksesta se on kiinni. Ja lukutaidosta. Esim. netti on täynnä reseptejä ja todella pienellä vaivalla pystyy löytämään ohjeita, hyviä ohjeita, ruoanlaittoon. Foorumillakin annetaan hyviä vinkkejä ja tehdään jopa reseptiketjuja. Eri asia sitten on, jos ruoanlaitto ei vaan kiinnosta.

Koska tänään, superdieetin 20. päivänä, oli kiireetön päivä, eikä mitään virallisia menoja, niin ajattelin, että voisin kokata jotain tavanomaisesta poikkeavaa. Tein lohicarpaccion. Kuvassa lohen väri on muuttunut valjuksi, koska sitruunamehu on alkanut kypsyttää kalaa.




Lohicarpaccion kaikki ainekset on sallittuja superdieetissä: lohta, salottisipulia, lehtipersiljaa, sitruunamehua, suolaa, pippuria ja oliiviöljyä. Resepti on sovellettu Antti Vahteran ohjeesta:
http://viinilehti.fi/ruoka/reseptit/lohicarpaccio-il-nidon-tapaan/

Lohicarpaccion kera söin perussalaattia: friseetä, kurkkua ja salottisipulia. Ja tietty nokare raejuustoa.

Iltapäivällä kävin salilla tekemässä jalkatreenin ja aerobisen. Vähän oli tukkoista touhua, mutta sisulla pistin menemään.

Illalla sävelsin tulista kesäkurpitsakeittoa. Ainekset: kesäkurpitsaa, vihreää paprikaa, sipulia, valkosipulia, chiliä, raejuustoa ja sekalainen seurakunta eri mausteita. Ainekset keitetään vedessä kypsiksi, kaadetaan suurimmat vedet pois ja vedetään sauvasekoittimella mössöksi. Koska tänään oli treenipäivä, niin hiilareitakin piti ottaa. Tein Realista krutonkeja keiton päälle. Viime hetkellä muistin, että ainiin, sitä proteiiniakin pitäis olla. Huudatin lohipalaa mikrossa n. 1,5 minuuttia täydellä teholla, maustoin ja lätkäisin keiton joukkoon.


No ne krutongit unohtu tässä kuvausvaiheessa,
mutta kyllä ne syötyä tuli

Soppa-lohi-kombo on sen verran epäesteettisen näköinen, että ei todellakaan ole krapulapäivän kohdalla se paras valinta. Mutta maku oli erinomaisen hyvä. Tuossa keiton pinnalla ei muuten ole mitään viestiä tai satanistisia merkkejä, vaan ihan vaan vahingossa siihen on tullut sauvasekoittimella tuollaisia kuoppia.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Superdieetti päivät 18 ja 19: näläkää ja kiusauksia

Eilen superdieetin 18. päivänä tuli todettua, että treenittömät päivät ovat aikamoisia nälkäpäiviä.

Totuus on, että eihän treenipäivinäkään hiilareita tule ovista ja ikkunoista. Ja siksi oikeastaan onkin ihan käsittämätöntä, että treenipäivinä ei ole yhtään nälkä, vaan justiinsa sopiva olo, kun sitten taas treenittömänä päivänä suolet vinkuu tuskaansa. Meinaan siis sitä, että miten ihminen voi tulla niin paljon kylläisemmäksi ja tyytyväisemmäksi edes pienestä määrästä hiilareita. No okei, onhan treenipäivinä kuvioissa mukana myös kaikki treenilitkut, jotka varmasti täyttävät vatsaa ja tuovat energiaa.

Eikä sekään ole poissuljettu, että nälkä on vaan mun korvieni välissä.

Tänään superdieetin 19. päivänä nälkä oli kuitenkin historiaa. Kävin het aamusta salilla tekemässä selkää ja takareisiä. Mielessä pyöri ne sovituskopissa bongatut selkäläskit ja pistinkin selän koville. Päälle vielä 20 minuuttia crosstrainerissa.

Treenin jälkeen ruokaa tuli palkkioksi ämpärillinen. Hetken aikaa mietin, että punnitsinko mä jotain väärin, kun annos näytti niin hermeettisen suurelta. Mutta ehkä hommaan vaikutti se, että ateria oli ns. keräilyerä kaikesta mahdollisesta jääkaapin pohjalta löytyneestä syömäkelpoisesta: keitettyä kukkakaalia, paistettua kesäkurpitsaa ja munakoisoa, lämminsavulohta, keitettyä fusillia ja spagettia sekä kirsikaksi vielä raejuustoa. Jo pelkästään kukkakaali on niin muhkeaa, että se vie tilaa. Kaiken lisäksi viritin koko komeuden syvälle lautasella, joten annos näytti senkin takia suurelta. Eikös se yksi perinnelaihdutusvinkkikin ole, että kannattaa syödä pieneltä lautaselta. Silloin huijaa itseään uskomaan, että ruokaa olisi enemmänkin.

Illalla synttärijuhlissa rikoin lakia, tai ainakin superdieetin ohjeita, ja otin n. 2 cm x 2 cm kokoisen palan pullaa. Laitoin silmäni kiinni ja vajosin hetkeksi nirvanaan siitä sokerin suloisesta mausta. Tai yritin. En vajonnut. Oikeastaan harmitti, että ei se maistunutkaan niin hyvältä kuin olin toivonut. Pelkästään jotenkin keinotekoiselta ja rasvaiselta. Muuta ei sitten tehnytkään mieli. Paitsi ehkä vähän irtokarkkeja. Mutta en ottanut. Ei olis edes mahtunut suuhun, koska se oli niin täynnä kuolaa pelkästä irtokarkkien ajattelusta.

Mun mielestä yksi hyvä ohje on, että kuvittelee miltä jokin maistuu. Kun on saanut maun mieleensä, niin voi ajatella, että ok, mä tiedän minkä makuinen tuo on ja mun ei tartte siis syödä sitä. Loppu onkin kiinni itsekurista, että pystyy pitäytymään tähän.

Näistähän me ei tykätä, eihän?

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Superdieetti päivä 17: suhailua ja sovituskoppifilosofiaa

Mä oon aivan poikki. Päivä 17 on ollut kamalaa suhaamista paikasta toiseen. Ensin aamusta junalla työreissuun Tampereelle.

Työreissun jälkeen n. 10 miljoonassa kaupassa Tampereella. Ostin mm. golfhameen. En tod. pelaa golfia, itse asiassa en lue sitä edes urheiluksi (sorry...). Miksi sitten golfhame? Tällaisena suht hidasälyisenä tajusin vasta nyt, että on olemassa vaellushameita, jotka kätkevät sisälleen lyhyen housuosan eli tavallaan niin kuin shortsit. No nettiputiikeissa olevien vaellushameiden värimaailma ei oikein miellyttänyt silmää, niin ajattelin tsekkailla niitä irl-urheilukaupoista. Tampereella Intersportissa koin uuden valaistumisen ja oivalsin, että golfhameissakin on sellainen housuosa. Jotain hyvää siis golfissakin. ;-) Golfhame on hitokseen hieno, ja upeaa oli myös se, että se oli jossain miinus virus, taijotainsellaista, tarjouksessa -40 %.


Mihin mä sitten tartten housuosaa? Hoikan / normivartaloisen / rimppakinttuisen ihmisen voi olla vaikea tätä tajuta, mutta meikäpullerolla reidet hinkkaa yhteen niin, että kovin kipeää alkaa tehdä, kun vaikkapa kuumana kesäpäivänä on hiestä märkänä kävellyt kilometri- ja tuntitolkulla. Reisien sisäpintoihin tulee sellaisia ei-niin-kauniita punaisia - ja aivan järkyttävän kipeitä - hankausjälkiä. Tämä menee jo inhorealismin puolelle kuvauksessaan, mutta mä olen kätevänä emäntänä käyttänyt kesäisin kaiken maailman vauvatalkit reisien sisäpintoihin, mutta eihän ne ole kuin hetken huvi, kun aletaan ihan tosissaan hikoilla. Niksi-Pirkasta vinkkinä, että ihan ite voi myös lyhentää sukkikset sellaisiksi sopiviksi sisähousuiksi, mutta ne on musta aika nolot. Ainakaan ei parane yhtään vilautella helman alle.

Erinäisissä sovituskopeissa tänään äheltäneenä tein muutaman havainnon (sekä hyvässä että pahassa): a) mun vaatekoko on pienentynyt vuoden aikana ainakin kahdella numerolla, b) mä en ole tyytyväinen tähän muumimamma-ulkomuotoon, mutta mä olen 200 % tyytyväisempi kuin reilu vuosi sitten, c) olen kävelevä raskausarpi; niitä on aivan helveetisti ja d) mun selkäläskit ovat ihan hirveät; miten sellainen määrä fläsää on voinutkin kerrostua yhteen ja samaan paikkaan?! Nyt selkälihastreenit tuplaantui.

Poliisilaitoksellakin kävin, mutta eivät ottaneet vastaan. Oikein ajanvaraus tarttisi olla. WTF? Siis ihan vaan passia olisin vailla, mutta senkin saaminen on näköjään tehty vaikeaksi. Toivottavasti kukaan ei pölli autoa tai murtaudu taloon; on se, jos silloinkin tarttee ihan ajanvarauksella pyydellä poliisia paikalle.

Huiskin salille ja tein supertehokkaan ja -nopean rinta-hauistreenin 45 minuutissa ilman alkulämpöjä tai muita esileikkejä. Selänkin olisin tehnyt, mutta ku ei ollut aikaa.

Salilta kotiin toimimaan jälkikasvun työnjohtajana, kun kaikilla piisaa harrastuksia joka lähtöön. Ja vielä itse nuorimman mukaan lastentapahtumaan, jossa kaksi tuntia nikkaroitiin, istutettiin rairuohoa, valattiin savea, tehtiin grafiikkaa, harrastettiin akrobatiaa, "rentouduttiin" = tinttailtiin toisia päähän erimuotoisilla ja -kokoisilla rentoutusvälineillä jne. jne.

No ei ole vapaa-ajanongelmia. Eikä aikaa puputtaa mitään ylimääräistä, hyvä, että ehtii edes ruokalistassa olevat sapuskat syödä.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Superdieetti päivä 16: stop before you start

She on shitten superdieettipäivä 16. Aamulla kävin salilla treenaamassa olkapäitä ja ojentajia. Tein vähän muunnellulla ohjelmalla, koska halusin normiohjeisiin variaatiota ja tehdä myös mun suosikkiliikkeitäni. Lisäksi tein ekstrana vielä vatsoja taljassa. Reilu tunti siinä taas hurahti treenatessa.

Salitreenin päälle vetelin 30 minuuttia crosstrainerissa, joten tuli yksi aerobinenkin plakkariin. Viime viikolla jäi muuten yksi aerobinen uupumaan eli tein 4 salia ja 3 aerobista. Mussa on perfektionistin vikaa ja haluaisin tehdä "niin kuin pitää", mutta yritän opetella olemaan armollinen itselleni ja niinpä en jaksa murehtia tuosta yhdestä vajaasta aerobisesta.

Ruokailut meni hienosti koko päivän, mutta voi elämän kevät mitkä mieliteot iskivät illalla! Vaikka olin juuri vedellyt ateria 2:n (taas vaihteeksi seitä ja vihanneksia), niin n. puoli tuntia sen jälkeen mulle olis kelvannut mikä vaan, jossa on edes himppu sokeria. Vaikka tiikerikakku, mikä normaalisti on yksi mun inhokeista, olisi ollut nannaa.

Justiinsa eilen julistin Katjan blogissa http://superdieettikatja.blogspot.fi, että miten hieno ohje on "Lopeta ennen kuin aloitat!". Ja siinä sitä sitten oltiin illalla kaameiden herkkuhimojen kanssa ja yritettiin pitää ko. ohje mielessä. Aikani sitkoiltuani tulin siihen tulokseen, että totuus on tuossa ohjeessa: ennen kuin alkaa lappaa kaikkea mitä nyt vaan sillä erää tekee mieli, niin kannattaa ottaa järki käteen ja ajatella tietoisesti mitä on tekemässä. Pysähtyminen! Se auttaa. Uusia valintoja tulee koko ajan ja jokaisen kohdalla on tietoisesti mietittävä, että mitä kannattaa tehdä. Mä en todellakaan halua tuntea sitä paskaa tunnetta, mikä tulee, kun homma on levinnyt, lähtenyt lapasesta ja vielä kosahtanutkin. Se syyllisyys, itseinho ja ketutus mikä repsahtamisesta syntyy, on jotain musertavaa tunteena.

Sorry nalle, ei kiitos tänään!