Sairastuvasta terve

Lite In Shapen 5. viikko käynnistyi ja samalla käynnistyi meikäläisen flunssa. Voi itku! Niin ärsyttävää ja turhauttavaa! Alkuvuoden superdieetti meni läskiksi (no ei nyt ihan kirjaimellisesti kuitenkaan) liikuntojen osalta, kun sairastuin vkolla 3 influenssaan ja loppudieetin liikunnat jäivät. Silloin noudatin sinnikkäästi ruokavaliota, vaikka ei oikeasti tehnyt mieli syödä mitään, ja toimihan se homma niinkin.

Nyt on sitten salitreenit saanut unohtaa. Ja se jos mikä pännii. Kova hinku on salille ja harmittaa ihan vietävästi, kun treenikertoja jää väliin. Kevyen, vajaan tunnin aamuaerobisen olen tehnyt tällä viikolla kahtena aamuna. Vaikka kävelen hissukseen, niin silti syke on ollut n. 10 lyöntiä korkeampi kuin normaalisti. Kertoo siis siitä, että kropassa ei ole kaikki kunnossa.

Jos nyt oikein yrittää ajatella positiivisesti, niin voihan tämä pakollinen treenitauko tehdä ihan hyvääkin kuntoa ajatellen. Ainakin aikaisemman kokemuksen pohjalta tuntuu, että tauon jälkeen treeni on luistanut entistä paremmin ja painoja on saanut lisätä ihan positiivisesti. Kunhan tämä ei vaan pitkittyisi miksikään viikkokausien maratonflunssaksi!

Aamuaerobisella näissä maisemissa - no, ainakin mielikuvissa

Tankki täyteen

Morjens, kyllä tietää taas syöneensä.

Itse henk.koht. en pidä hyvänä ajatuksena sitä, että tankkauspäivä on totaalinen mässäyspäivä. Ensinnäkin jos nyt ei satu olemaan joku ihan teräshermoilla ja äärettömällä tahdonlujuudella varustettu ihminen, niin ylettömän mässyttelyn jälkeen on todella vaikea palata ruotuun. Pitää kuitenkin muistaa, että seuraavana päivänä kuuri jatkuu ja tiettyä ruokaa on juuri se tietty määrä. 

Toiseksi mä ajattelen, että koko tällä 10 viikon jaksolla ollaan opettelemassa hyviä, oikeita, laadukkaita ruokailutapoja. Opetellaan syömään oikeanlaista ruokaa oikeanlaisia määriä oikeisiin aikoihin. Tietyllä tavalla hervottomat ruokaorgiat kertovat siitä, että mitään ei ole oikeasti opittu, vaan aina on pohjimmiltaan halu palata siihen vanhaan samaan kaavaan, että mitä vaan ja miten paljon vaan. Kytätään vaan tilaisuutta, että koska pääsee syömään. Herkut eivät voi, eivätkä saa, eivätkä tarvitse olla täysin kiellettyjä, mutta se kohtuus. 

Kolmanneksi tankkauspäivän kannattaa olla ravintosisällöltään tietynlainen: paljon hiilareita ja vähän rasvaa. Ei siis kannata vedellä mitään runsasrasvaista, esim. suklaata, juustoja, hampurilaisia, ranskalaisia tms. mättöä. Rasva pamahtaa samantien kylkeen kiinni ja sitten on hirveä työ taas sen poissaamiseksi.  

Tankkauspäivästä on annettu selkeät ohjeet. Menin suositellun ohjeen mukaan suurimmaksi osaksi. Tuli syötyä mm. puuroa, leipää, hedelmiä, mehua, pastaa, jäätelöä ja kaikenlaista muutakin ohjeessa ollutta vähän rasvaa ja paljon hiilihydraattia sisältävää. Sitten tuli toteutettua pari omaa mielitekoa: pieni lasillinen kuoharia ja sushia (ei kuitenkaan samaan aikaan).

Joo, ei tartte mennä huomenna vaa'alle. 

Emmä näitä kaikkia vedellyt yksin!

Tuomiopäivä, eiku tankkauspäivä häämöttää

Viikonloppuna se sitten on. Tankkauspäivä. Iik! 

Jotkut ajattelevat, että tankkauspäivä on herkuttelupäivä. Jotkut iloitsevat, että saa syödä ja kunnolla. Onnittelut näille ihmisille! Mulle tankkauspäivä on melkeinpä tuomiopäivä. Olen kahdessa superdieetissä pitänyt tankkauspäivän ja niiden kokemusten pohjalta sanon omalta kohdaltani, että kamalaa on se.

Tankkauspäivän on pakko olla vapaapäivä, koska ruokaa on niin paljon, että kukaan työssäkäyvä ei ehdi sitä työpäivän aikana vetämään (jos aikoo tehdä töitäkin). Justiinsa kun on saanut viimeisen patongin palan kurkustaan alas, niin uutta pötköä tarttis suunnilleen alkaa jo vetää.

Tankkauspäivän on pakko olla vapaapäivä myös siksi, että vatsa on kuin kireä rumpu. Se on suuri, se on kipeä, se on äänekäs. Lisäksi kaikki, siis ihan kaikki, verenkierto keskittyy vatsaan ja olo on lievästi sanottuna koomainen.

Ja se seuraava päivä: krapula. Hiilarikrapula. Paha olo, vatsa kipeä, turvottaa, pelkkä ruoan ajatteleminenkin itkettää.

No, uutta tässä Lite in Shapen tankkauksessa on se, että se eroaa hieman superdieetin tankkauksesta. Kummassakin vedetään puhdasta ruokaa ja kunnolla hiilareita, mutta superdieetissä hommaan kuuluu myös proteiinit. Nyt on mielenkiintoista nähdä onko vaikutus olotilaan jotenkin erilainen vai tuleeko sitä samanlaiseen palloähkyyn kuin aikaisemminkin.

Viikonloppua siis odotellessa...

Protein Smoothie & Pudding Smoothie

Ostin työreissulle Fastin Protein Smoothien. Mansikkaa tietysti, kun siinä on kuulemma arvot parhaiten kohdillaan. Ajattelin, että smoothie on hyvä vaihtoehto protskupatukalle ja tuo vähän vaihtelua. Joo ei, ei ollut mun juttuni. Ei se nyt ylivoimaisen pahaakaan ollut, mutta jotenkin omituisen makuista. Muistutti vähän juotavaa joguttia, kylläkin pahaa sellaista. Jos nyt positiivinen haluaa olla, niin onhan se puteli sievä ja kätevä kuljettaa mukana, kun avaamaton tuote ei tarvitse jääkaappia. Mutta kuiteskin: minusta hinta-maku-suhde ei ole kohdallaan.

HUOMATTAVASTI paremmanmakuisen cocktailin saa, kun sekoittaa 30 g pudding-jauhetta, 1,5 dl rasvatonta maitoa ja 3-4 desiä vettä shakerissa. Erinomainen drinkki heti nautittavaksi, vaikka välipalaksi.

Liten päivitykset ja radiohiljaisuus foorumilla

Liten ruokaohjeisiin tuli vähän päivitystä seuraavalle kahdelle viikolle. Paitsi jos on pyyhkinyt hyvin, niin mitään ei tarvitse muuttaa. No, hyvin on mennyt, mutta tottakai sitä ajattelee, että voisiko mennä VIELÄ paremmin. :-) Taidan tehdä jonkinlaisen kompromissin tulevana viikkona, että en ota käyttöön päivitystä ihan kokonaisuudessaan, mutta osittain. Katsotaan mitä tuloksia syntyy.

Treenin suhteen en muuta mitään, sillä se tuntuu niin mielekkäältä ja on kulkenut hienosti. Sekä ekalla että tokalla viikolla tein neljä salitreeniä ja neljä aerobista.

Vähän mua on alkanut ottaa päähän Liten keskustelufoorumi. Tai lähinnä se, että sitä keskustelua ei ole. Kaikki ovat paenneet - yllätys, yllätys - Facebookiin. Koska itse en halua Facebookiin liittyä, niin se siitä sitten. No, menee se homma näinkin, höpisen keskustelufoorumissa vaikka itsekseni. Harmittaa tietysti se, että vertaistuki, jota tältä hommalta kovasti odotin, jää hieman köyhäksi.

Ekan viikon reflektointia

Ensimmäinen viikko Liteä takana. Ja mä olen NIIN onnellinen ja NIIN tyytyväinen ja NIIN rakastunut tähän ohjelmaan.
- Ei tarvitse kituuttaa pienellä ruokamäärällä ja syödä jotain kammottavia riisikakkuja tms. ihmisruoaksi kelpaamatonta kevytevästä.
- Ruoka on hyvää ja maittavaa, vaikka ei nyt aina jaksaisi nähdä niin kamalasti vaivaa.
- Treeniohjelmat ovat mahtavat. <3 Mä oikein odotan, että koska pääsee seuraavan kerran salille.
- Treeni kulkee, koska ruokaa ja juomia on riittävästi.
- Energian määrä on valtava. Jaksaa olla perheen kanssa, jaksaa tehdä töitä, jaksaa tehdä muutakin kuin röhnöttää sohvalla ja katsoa ihanmitävaan.
- Ja kirsikkana kakun päällä: mun paino on pudonnut ekan viikon aikana 2,7 kg! Mä en voi uskoa enkä ymmärtää sitä. Paino on jumittanut VIIKKOTOLKULLA samassa ja nyt sitten kapum: 2,7 kg. Ymmärrän kyllä, että se on suurimmaksi osaksi nestettä, mutta silti. Olkoon ihan mitä vaan. Mä olin henkisesti niin varautunut siihen, että paino nousee, koska ruokaa on niin paljon enemmän kuin superdieetissä ja erityisesti hiilareita on paljon enemmän. Elin ennen Liten alkua oikeastaan siinä kuvitelmassa, että Lite in Shapessa oltaisiin pluskaloreilla, vaikka niinhän asia ei ole. Mä odotan seuraavaa 9 viikkoa ja sitä, mitä niiden aikana tapahtuu ja millaisia muutoksia syntyy yhtä innokkaasti kuin lapset odottavat joulua.

Vielä kun mä tollero muistaisin syödä kaikki mitä pitääkin. Yhden kerran on unohtunut välipala ja yhden kerran iltapala. Nenäliinan nurkkia solmuun.

Aamuaerobiset - hetki omaa aikaa

Maisemia aamulenkiltä.

Terveisiä landelta! :-)

Mä olen oppinut nauttimaan aamuaerobisista. Ensialkuun ne tuntuivat vähän pakkopullalta. Ei olisi huvittanut lähteä ulos. Väsytti ja nukutti. Jalat tuntuivat raskailta ja tönköiltä.

En tiedä mitä tapahtui, mutta nyt aamuaerobiset ovat ihan parhautta. Ihana hiljaisuus vielä kaikkialla, raitis ilma ja tuttu mukava reitti. Saa ajatella omia juttujaan ihan rauhassa. Se tuntuu ihan hetkeltä omaa, laadukasta aikaa.

No, katsotaan muuttuuko mieli, kun aamulla on pimeää kuin mörön takapuolessa ja maassa kymmenen sentin kerros räntää. Näitä tilanteita varten on tietysti olemassa kuntosalin juoksumatto tai crosstrainer. Mutta ajavatko ne samaa asiaa?

Mä näitä polkuja tallaan...

Uutta sykettä

Perheeltä lahjaksi saatu uusi sykemittari, anteeksi: harjoitustietokone, uusiin koitoksiin. <3

Joo, tuo punainen pampula mittarissa on sellainen hätänappi, jota voi painaa, kun happi loppuu, laiskuus iskee tai lenkkarissa on kivi. No ei vaan. Juksu, juksu.

Eihän sitä periaatteessa tarttisi mitään mittaria punttisalille. Mutta kun olen niin tottunut siihen. Seuraamaan treenin kestoa, sykettä, kalorikulutusta, viikkokohtaista treenimäärää jne. Ja onhan sitä kelloakin hyvä välillä katsoa. Olin joskus niin riippuvainen sykemittarista, että kun se unohtui vahingossa kotiin, niin tuntui, että koko treeni menee hukkaan ja on yhtä turhan kanssa. Kuulun siis ilmiselvästi Anonyymeihin Sykkeenseuraajiin.