Ruokalistalla shirataki-nuudeleita

Onko shirataki-nuudeleiden käyttö epätoivoinen teko?! Shirataki-nuudelit ovat siis kalorittomia nuudeleita. Ravintoarvoltaan lähes täyttä nollaa ja pelkkää vatsan täytettä.

100 g shirataki-nuudeleita sisältää 7,5 kcal, 0,5 g hiilareita, 0,5 g proteiinia ja 0 g rasvaa. 

Miksi tähän epätoivoiseen tekoon ryhdyin? Ruoka ei maita. Syy tähän on, että nupissa jyllää paha poskiontelotulehdus. Lääkärikin oikein ilahtui ja kehui, että kylläpä on komea löydös. Hienoa sinänsä pelastaa lääkärin tylsä päivä. Hän on varmaan nähnyt peruspirkon yskää ja peruspentin päänsärkyä näinä tautisina aikoina ihan riittävästi.

Shirataki tarkoittaa valkoista vesiputousta ja siltähän nuudelit näyttävätkin:

Shirataki-nuudelit on valmistettu Amorphophallus konjac -juuresta saadusta jauhosta. Amorphophallus konjac on suomeksi mukulapökkövehka (no en keksinyt ite tota nimeä). Se on jamssin sukulainen ja kotoisin Kaakkois-Aasiasta.

Ruoka ei tosiaan maita, joten ajattelin, että saisin nuudeleista uutta sytykettä syömiseen.

Nuudelit eivät tarvitse keittämistä. Kuitenkin ajatus nuudeleiden vetelemisestä suoraan pakkauksesta ei oikein houkutellut (nuudelit lilluvat suolaliemessä, joka tuoksahtaa turskatehtaalle), joten eikun googlettelemaan, että miten ne pitäisi valmistaa.

Netistä löydettyjä varteenotettavia vinkkejä:
- Huuhtele nuudelit kunnolla, että turskatehtaan haju katoaa.
- Nuudelit imevät makua muusta ruoasta, joten ne kannattaa sekoittaa ruokaan valmistusvaiheessa. Riittää, kun ne mehustuvat muussa ruoassa n. 5 minuuttia.

Ei kun kokkailemaan. Tämmöisen sotkun sain aikaan:

Nuudelit ovat hyvin kumimaisia olemukseltaan. Tulee vähän mieleen lapsuuden Snöre-lakunauhat. Aika paljon niitä pitää syödessä jauhaa. Onneksi nuudelit ovat kuitenkin niin ohuita, joten ei tule sellaista öklöttävää läski-rusto-jauhamisfiilistä. Shirataki-nuudelit jäävät kuitenkin ihan puhtaasti kakkoseksi oikeisiin nuudeleihin verrattuna.

Näin ekalla kokeilulla vois sanoa, että shirataki-nuudelit eivät olleet niin saijonaarasta mitä pelkäsin. Kyllä niille toinen mahdollisuus pitää antaa. Ja pakkokin on, koska niitä on jäljellä vielä n. 30 annosta...

Mielen valmentamisella optimaaliseen suoritukseen

Ja taas sitten sairaana. En viitsi alkaa luetella kaikkia kirosanoja, ei tää tekstiloota riitä.

Kuinkas ollakaan, tulin kipeäksi taas tankkauspäivän jälkeen. Rytmi on siis terveenä, tankkauspäivä, viikko sairaana, viikko terveenä, tankkauspäivä, viikko sairaana jne.

Vaikka nyt näyttää pahasti siltä, että tämänkertaiselle taudille ei viikko riitä. Edellisellä kierroksella oli pieni yskä ja sievä nuha. Nyt on hirviöyskä ja Shrekin värinen monsterinuha. Oikeanpuoleista poskionteloa pakottaa. Pakotus säteilee oikeanpuolen hampaisiin. Välillä on aivan helvetinmoinen kipu muutamassa hampaassa. :'-( Vaikka söisi kivan kokoelman erilaisia kipulääkkeitä, niin mikään cocktail ei tuo helpotusta. Onneksi kipu ei ole jatkuvaa, vaan enemmänkin aaltoilevaa. Yöt oon onneksi saanut nukutuksi joten kuten.

Niin kuin tässä flunssa-poskiontelo-hammassärkykombinaatiossa ei olis tarpeeksi, niin nuorimmainen tuli tänään mahatautiin. Sitä sitten seuraavaksi odotellessa, että koska pytty raikaa.

Mutta ettei nyt menisi taas ihan sairausvalitusten puolelle ja synkkyyteen, niin jotain muutakin. Oon lukenut Harri Gustafsbergin Mielen valmentamisella optimaaliseen suoritukseen -kirjaa. Rehellisesti sanottuna suhtaudun ylipäätänsä vähän kriittisesti näihin amerikkalaistyylisiin self-help-kirjoihin. Erityisesti niihin, jotka perustuvat jonkun yhden ihmisen kokemuksiin ja näkemyksiin. Ja ei millään pahalla kenellekään, mutta erityisesti vielä sellaisen ihmisen tai ihmisten, joilla ei ole suoranaista ihmismielen asiantuntemukseen liittyvää koulutusta.

Mutta kaverini, joka ilmeisesti ajatteli, että mä olen mentaalivalmennuksen tarpeessa, suositteli Gustafsbergin kirjaa ja tartuin siihen lähes tulkoon ennakkoluulottomasti.

Mielen valmentamisella optimaaliseen suoritukseen -kirjan alku on aika peruskauraa mm. ihmisten käyttäytymistä säätelevistä tekijöistä, tarpeista, motivaatiosta, hyvinvoinnista, itsensä johtamisesta jne. Alkuosa tuntuu enemmänkin kirjoittajan tekemältä yhteenvedolta lähteissä mainituista kirjoista. Tuttua tavaraa, jos on ikinä mitään lukenut.

Kirjan mielenkiintoisin osuus alkaa sivulta 195. (Eli jos haluat lukea Valitut Palat -tyylisen pläjäyksen, niin siirry suoraan sivulle 195.) Siellä alkaa näkyä jonkinlaista uutta, kirjoittajan omaa ajattelua, eikä vain olemassa olevan referointia. Kirjoittaja esittelee oman mielenvalmennusmenetelmänsä, jossa on viisi osaa:
1. Arvojen kirkastaminen: selvitä omat arvosi.
2. Ajatusten ja tunteiden jalostaminen: älä anna negatiivisille ajatuksille kasvualustaa. Nouse tunteittesi yläpuolelle, älä anna niiden viedä itseäsi. Havaitse ajatuksesi ja tunteesi, älä vastusta niitä ja anna niiden olla. Ajattele, että et ole yhtä kuin ajatuksesi.
3. Mielen virittäminen ja tyhjentäminen: pysähdy, rauhoitu, hiljenny. Keskity rauhalliseen ja syvään hengittämiseen.
4. Mielikuvien hyödyntäminen: luo tunneassosiaatioita eli luo mielikuva esim. parhaasta suorituksestasi ja tunne se kehossasi.
5. Tietoisen mielen säätäminen: keskity. Keskity aisteihisi ja mitä ne kertovat itsestäsi ja ympäristöstäsi. Koe läsnäolo ja tämä hetki aistien välityksellä.

Kirjan lukemisen kautta itselle syntyneet parhaat ajatukset ja opit olivat:
- Kielteinen ajattelu vaikuttaa negatiivisesti koko kehoon.
- Keskity positiiviseen energiaan; positiivisuudella voittaa aina enemmän, sekä fyysisesti että henkisesti. Positiivinen ajattelu ei ole naiivia hömppää.
- Keskity tähän hetkeen. On turhaa pyörittää päässään menneisyyden asioita ja ahdistua niistä. Toisaalta ei myöskään kannata ripustautua tulevaisuuteen ja sen odottamiseen.
- Vanha tuttu ratkaisukeskeisyys ja siihen panostaminen: se, mihin huomio kiinnittyy, kasvaa ja voimistuu.

Kirjassa on myös ohimennen kerrottu erilaisia pieniä harjoituksia, joita voi toteuttaa helposti omassa arjessaan, esim. hengitysharjoitukset, mielikuvaharjoitukset, mielen viritykset jne. Kokeilkaapas vaikka tätä:
Kun heräät aamulla, VALITSE energinen mieliala ja PÄÄTÄ että tästä päivästä tulee hyvä. 

Gustafsberg suosittelee kokeilemaan em. harjoitusta n. viikon ajan. Hän toteaa, että hyvä asenne ja positiivinen mieli ovat kiinni siitä, että valitsemme oikean mielentilan ja ylläpidämme sitä. Helppoa! Vai onko sittenkään?

Taas homma etenee

Onneksi flunssa ei ollut pahinta sorttia ja ymmärsi lähteä pois. Hiphei.

Sitten taas tänään vaihteeksi tankataan. O_o Miten voi kaksi viikkoa kulua näin nopeasti? Tää ohjelmahan on pelkkää tankkausta.

Tankkauseväät - ja Renniet - on hankittu hyvissä ajoin viikolla. Ohjeen mukaan aion sinänsä mennä, mitä nyt muutaman pienen yksityiskohdan teen miun maun mukkaan. Esim. vaalean höttöleivän vaihdan toiseen vaalean höttöleivän laatuun, samoin osan hedelmistä vaihdan toisiin hedelmiin. Eikö ole aika radikaaleja ja vallankumouksellisia muutoksia?! :-D

Mutta ei siis mitään mättöä, herkkuja, buffetpöytiä tai edes yhtä surkeaa laskiaispullaa. Nyt oon saanut tähän niin ison motivaation ja innon päälle, että en ala tätä ryssiä millään ekstroilla ja omilla kikkaroinneilla. On pitkästä aikaa fyysisesti todella hyvä olo eli tätä sorttia lisää, kiitos.

Kiloja on lähtenyt yhteensä neljän viikon aikana 7. On siis vähän turhankin kiivas tahti. Ymmärrän kyllä, että nuo ovat niitä ns. helppoja kiloja. Joka tapauksessa mä vähän harkitsen, että otanko lainkaan maanantaista eteenpäin käyttöön vielä uutta, kahden seuraavan viikon, ruokavaliota. Siinä on nimittäin taas joitakin vähennyksiä hiilareissa. Ehkä ainakin salipäivinä voisi pitää mukana runsaammat hiilarit ja sitten aerobisina sekä lepopäivinä noudattaisi uutta ruokavaliota.

Kropasta on tullut kamalan löysä. Onko ihmekään, kun pienessä ajassa lähtee nuinkin monta kiloa. Nahka ei kerkeä mukaan, kun sisältö sulaa. Toisaalta läskin muuttuminen löllöksi pullataikinaksi on hyvä merkki. Tämä tarkoittaa sitä, että laardi on tekemässä lähtöään. Tervemenoa vaan!

Pihaelämästä vielä: Pihalla käy kaikenlaista metsäneläintä, vaikka asumme pienen kaupungin keskustassa. Oravat ja jänikset ovat ihan arkipäivää. Niitä on oikeastaan jo riesaksi asti. Viime kesänä käpötteli omppua puremaan supikoira (jota hetken kauhuissani luulin karhunpennuksi... niin sitä ihminen vieraantuu luonnosta).

Nyt pihalle on ilmaantunut uusi asukas: lumikko! Ei, ei se ollut albinorotta. Vaikka supikoira ja karhunpentu menevät sekaisin, niin kyllä mä nyt sentään lumikon tunnistan. Totta puhuen aloin ekana huutaa hilleriä, mutta hilleri tai lumikko, ihan sama. (Hilleri)lumikko pyöri ja hyöri pitkän aikaa koivunkannon ympärillä ja hävisi jostain lumisesta kolosta piiloon. Tuijotin niin ihastuneena, että en ymmärtänyt edes kuvaa ottaa. Hetken päästä lumikko tuli takaisin kolosta suussaan hiiri! Hitsi miten loistava, uusi hiirikarkotin!

10.2.2015 Hillerimyyrä suostui filmitähdeksi: