Sitten taas tänään vaihteeksi tankataan. O_o Miten voi kaksi viikkoa kulua näin nopeasti? Tää ohjelmahan on pelkkää tankkausta.
Tankkauseväät - ja Renniet - on hankittu hyvissä ajoin viikolla. Ohjeen mukaan aion sinänsä mennä, mitä nyt muutaman pienen yksityiskohdan teen miun maun mukkaan. Esim. vaalean höttöleivän vaihdan toiseen vaalean höttöleivän laatuun, samoin osan hedelmistä vaihdan toisiin hedelmiin. Eikö ole aika radikaaleja ja vallankumouksellisia muutoksia?! :-D
Mutta ei siis mitään mättöä, herkkuja, buffetpöytiä tai edes yhtä surkeaa laskiaispullaa. Nyt oon saanut tähän niin ison motivaation ja innon päälle, että en ala tätä ryssiä millään ekstroilla ja omilla kikkaroinneilla. On pitkästä aikaa fyysisesti todella hyvä olo eli tätä sorttia lisää, kiitos.
Kiloja on lähtenyt yhteensä neljän viikon aikana 7. On siis vähän turhankin kiivas tahti. Ymmärrän kyllä, että nuo ovat niitä ns. helppoja kiloja. Joka tapauksessa mä vähän harkitsen, että otanko lainkaan maanantaista eteenpäin käyttöön vielä uutta, kahden seuraavan viikon, ruokavaliota. Siinä on nimittäin taas joitakin vähennyksiä hiilareissa. Ehkä ainakin salipäivinä voisi pitää mukana runsaammat hiilarit ja sitten aerobisina sekä lepopäivinä noudattaisi uutta ruokavaliota.
Kropasta on tullut kamalan löysä. Onko ihmekään, kun pienessä ajassa lähtee nuinkin monta kiloa. Nahka ei kerkeä mukaan, kun sisältö sulaa. Toisaalta läskin muuttuminen löllöksi pullataikinaksi on hyvä merkki. Tämä tarkoittaa sitä, että laardi on tekemässä lähtöään. Tervemenoa vaan!
Pihaelämästä vielä: Pihalla käy kaikenlaista metsäneläintä, vaikka asumme pienen kaupungin keskustassa. Oravat ja jänikset ovat ihan arkipäivää. Niitä on oikeastaan jo riesaksi asti. Viime kesänä käpötteli omppua puremaan supikoira (jota hetken kauhuissani luulin karhunpennuksi... niin sitä ihminen vieraantuu luonnosta).
Nyt pihalle on ilmaantunut uusi asukas: lumikko! Ei, ei se ollut albinorotta. Vaikka supikoira ja karhunpentu menevät sekaisin, niin kyllä mä nyt sentään lumikon tunnistan. Totta puhuen aloin ekana huutaa hilleriä, mutta hilleri tai lumikko, ihan sama. (Hilleri)lumikko pyöri ja hyöri pitkän aikaa koivunkannon ympärillä ja hävisi jostain lumisesta kolosta piiloon. Tuijotin niin ihastuneena, että en ymmärtänyt edes kuvaa ottaa. Hetken päästä lumikko tuli takaisin kolosta suussaan hiiri! Hitsi miten loistava, uusi hiirikarkotin!
10.2.2015 Hillerimyyrä suostui filmitähdeksi:
 |  |
Sulla on mennyt todella hyvin tää homma. Kiloja lähtee ropisten. Toisaalta kun ne lähtee nopeasti niin ei se kroppa ehdi mukaan. Mutta alat sitten tän jälkeen tahkomaan lihaa sinne tilalle niin varmasti olet tiukka paketti. :D
VastaaPoistaMeidän parvekkeella ei näy lumikoita eikä hillereitä. Mutta roskapusseja siellä välillä näkyy liikaakin. :D
Joo, vähän siltä näyttää, että tätä tahtia lähtee läskin lisäks lihat - ja luutkin. Mutta mennään nyt tää taival loppuun, kun on kerta alotettu. Tän jälkeen on oikeasti pakko aloittaa sellaaset lihatalkoot, notta.
PoistaHienoa, että homma etenee!!! Täällä myös, hitaampaa tahtia tosin :)
VastaaPoistaHienoa tosiaan, sekä sulle että mulle, että homma etenee! Pääasia, että tapahtuu jotain, vaikka se olisi gramma päivässä. Hitaammin siitä hommasta tulee sitä paitsi yleensä pysyvämpää.
PoistaEn tosiaan laittanut tavoitteeksi, että pääsisin johonkin "suurin pudottaja" -lukuihin viikottain... Vähän maltillisempaa linjaa toivoin, mutta josko se tästä hidastuisi, kun nuo helpot kilot ovat lähteneet.
Se on just se pääasia, et jotain tapahtuu! :)
Poista