Kuinkas ollakaan, tulin kipeäksi taas tankkauspäivän jälkeen. Rytmi on siis terveenä, tankkauspäivä, viikko sairaana, viikko terveenä, tankkauspäivä, viikko sairaana jne.
Vaikka nyt näyttää pahasti siltä, että tämänkertaiselle taudille ei viikko riitä. Edellisellä kierroksella oli pieni yskä ja sievä nuha. Nyt on hirviöyskä ja Shrekin värinen monsterinuha. Oikeanpuoleista poskionteloa pakottaa. Pakotus säteilee oikeanpuolen hampaisiin. Välillä on aivan helvetinmoinen kipu muutamassa hampaassa. :'-( Vaikka söisi kivan kokoelman erilaisia kipulääkkeitä, niin mikään cocktail ei tuo helpotusta. Onneksi kipu ei ole jatkuvaa, vaan enemmänkin aaltoilevaa. Yöt oon onneksi saanut nukutuksi joten kuten.
Niin kuin tässä flunssa-poskiontelo-hammassärkykombinaatiossa ei olis tarpeeksi, niin nuorimmainen tuli tänään mahatautiin. Sitä sitten seuraavaksi odotellessa, että koska pytty raikaa.
Mutta ettei nyt menisi taas ihan sairausvalitusten puolelle ja synkkyyteen, niin jotain muutakin. Oon lukenut Harri Gustafsbergin Mielen valmentamisella optimaaliseen suoritukseen -kirjaa. Rehellisesti sanottuna suhtaudun ylipäätänsä vähän kriittisesti näihin amerikkalaistyylisiin self-help-kirjoihin. Erityisesti niihin, jotka perustuvat jonkun yhden ihmisen kokemuksiin ja näkemyksiin. Ja ei millään pahalla kenellekään, mutta erityisesti vielä sellaisen ihmisen tai ihmisten, joilla ei ole suoranaista ihmismielen asiantuntemukseen liittyvää koulutusta.
Mutta kaverini, joka ilmeisesti ajatteli, että mä olen mentaalivalmennuksen tarpeessa, suositteli Gustafsbergin kirjaa ja tartuin siihen lähes tulkoon ennakkoluulottomasti.
Mielen valmentamisella optimaaliseen suoritukseen -kirjan alku on aika peruskauraa mm. ihmisten käyttäytymistä säätelevistä tekijöistä, tarpeista, motivaatiosta, hyvinvoinnista, itsensä johtamisesta jne. Alkuosa tuntuu enemmänkin kirjoittajan tekemältä yhteenvedolta lähteissä mainituista kirjoista. Tuttua tavaraa, jos on ikinä mitään lukenut.
Kirjan mielenkiintoisin osuus alkaa sivulta 195. (Eli jos haluat lukea Valitut Palat -tyylisen pläjäyksen, niin siirry suoraan sivulle 195.) Siellä alkaa näkyä jonkinlaista uutta, kirjoittajan omaa ajattelua, eikä vain olemassa olevan referointia. Kirjoittaja esittelee oman mielenvalmennusmenetelmänsä, jossa on viisi osaa:
1. Arvojen kirkastaminen: selvitä omat arvosi.
2. Ajatusten ja tunteiden jalostaminen: älä anna negatiivisille ajatuksille kasvualustaa. Nouse tunteittesi yläpuolelle, älä anna niiden viedä itseäsi. Havaitse ajatuksesi ja tunteesi, älä vastusta niitä ja anna niiden olla. Ajattele, että et ole yhtä kuin ajatuksesi.
3. Mielen virittäminen ja tyhjentäminen: pysähdy, rauhoitu, hiljenny. Keskity rauhalliseen ja syvään hengittämiseen.
4. Mielikuvien hyödyntäminen: luo tunneassosiaatioita eli luo mielikuva esim. parhaasta suorituksestasi ja tunne se kehossasi.
5. Tietoisen mielen säätäminen: keskity. Keskity aisteihisi ja mitä ne kertovat itsestäsi ja ympäristöstäsi. Koe läsnäolo ja tämä hetki aistien välityksellä.
Kirjan lukemisen kautta itselle syntyneet parhaat ajatukset ja opit olivat:
- Kielteinen ajattelu vaikuttaa negatiivisesti koko kehoon.
- Keskity positiiviseen energiaan; positiivisuudella voittaa aina enemmän, sekä fyysisesti että henkisesti. Positiivinen ajattelu ei ole naiivia hömppää.
- Keskity tähän hetkeen. On turhaa pyörittää päässään menneisyyden asioita ja ahdistua niistä. Toisaalta ei myöskään kannata ripustautua tulevaisuuteen ja sen odottamiseen.
- Vanha tuttu ratkaisukeskeisyys ja siihen panostaminen: se, mihin huomio kiinnittyy, kasvaa ja voimistuu.
Kirjassa on myös ohimennen kerrottu erilaisia pieniä harjoituksia, joita voi toteuttaa helposti omassa arjessaan, esim. hengitysharjoitukset, mielikuvaharjoitukset, mielen viritykset jne. Kokeilkaapas vaikka tätä:
Kun heräät aamulla, VALITSE energinen mieliala ja PÄÄTÄ että tästä päivästä tulee hyvä.
Gustafsberg suosittelee kokeilemaan em. harjoitusta n. viikon ajan. Hän toteaa, että hyvä asenne ja positiivinen mieli ovat kiinni siitä, että valitsemme oikean mielentilan ja ylläpidämme sitä. Helppoa! Vai onko sittenkään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti