Syksyn ryhtiliike: go fat go

Nyt on tultu siihen pisteeseen, että tarttis tehdä jotain. Nimittäin ryhtiliike. Kesä on tuonut n. 6 kg takaisin sitä itteään eli ihraa, laardia, löllöä. :-(

No, ollaan rehellisiä. Bullin kuolematon tokaisu superdieettiohjelmassa oli, että "Kyllä läski aina selitykset keksii." Joten keksitään nyt. Ei se kesä mitään läskejä takaisin tuonut, vaan ihan minä itse. Maistui. Kaikenlainen. Ihan muuten vaan. Oli myös vähän ahdistusta töiden suhteen. Maistui lisää. Sitten oli vähän murhetta ja huolenaihetta lapsen terveyden takia. Maistui vielä enemmän lisää. Tunnesyöppöys iski. Tässä sitä ollaan. Ei enää selittelyjä.

Huomasin tänään, että huomenna alkaisi Fitfarmilla Lite. Iik, tuli kamala kiusaus osallistua. Mutta onneksi ennen kuin aloin kaivella pankin verkkotunnuksia esiin, niin tulin ajatelleeksi, että onko seuraavat 10 viikkoa se paras sauma. Ja eihän se ole. Liikaa kaikkea säätöä ja menoa seuraavien viikkojen aikana on tulossa. Tiedän itsestäni, että olisin ihan järkyttävän pettynyt itseeni, jos en hoitaisi hommaa kotiin ja lipeäisin sieltä ja täältä. Jos mä hommaan ryhtyisin, niin haluaisin tehdä sen just eikä melkein ja se taas on mahdotonta seuraavan 10 viikon aikana.

Kun ihan järjellä, ja nuukana ihmisenä, aloin hommaa ajattelemalla ajatella, niin mieleen tuli sellainenkin, että mitenhän paljon superdieetti ja Liten weight loss mahtavat erota toisistaan? Siis muuten kuin pituuden suhteen. Vähän olisi sellainen haisu itsellä, että samalla kaavalla mennään muuten, mutta wl on venytetty versio superista. Kun mulla sen superin ohjeet on jo koneella, niin kannattaako mun oikeasti alkaa maksaa 89 euroa melkein samoista ohjeista?!

Sen verran kovaa tuo rasvamakkara tossa vyötäröllä ahdistaa ja harmittaa ja tympii, että pakko tässä kuitenkin on jotain tehdä. Ja ehdottomasti tarvitsen jonkin konkreettisen ohjeen mitä noudattaa. Sellaiset "mä nyt yritän pitää mielessä" tms. ajatuksen tasolla leijuvat, mutta ei-kirjoitetut jutut eivät vaan mulla toimi.

Mikäpäs sen parempi paikka tämän asian pohtimiseen olisi kuin sali. Jalkatreeniä tehdessä kävin mielessä kaikki mahdolliset vaihtoehdot:
- superdieetti -> ehkä ei,
- lite in shape -> ei ehkä sekään
- jokin tee-se-itse-tyyppinen ratkaisu edellä mainituista -> eipä ole toiminut kunnolla ennenkään
- jokin uusi juttu -> no ei jaksa alkaa miettiä
- ihan vaan "terveellinen linja syömisessä" -> hah! sehän nyt ei ainakaan ole ikinä pelittänyt - ainakaan pitkässä juoksussa.

Sitten koin hetkellisen valaistumisen ja mieleen pompsahti vanha kunnon gfg. Siinä se on. Ihan kiire tuli salilta kotiin tietokoneelle tsekkaamaan, että mitenkäs se taas menikään.

Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että en juurikaan näe eroa gfg:n ja superdieetin välillä. Pientä joo, mutta ei mitään ihmeellisempää. Se missä ero tulee eniten näkyväksi on, että gfg jatkuu samalla kaavalla viikosta toiseen. Ei tarvitse poistella mitään tai kikkailla, vaan sillä mennään ja mennään. Niinpä mä sitten laadin sellainen suunnitelman, että huomisesta alkaa gfg:n noudattaminen niinä päivinä / aterioilla, kun sen noudattaminen on mahdollista. Niinä päivinä / aterioilla, kun sen noudattaminen ei ole mahdollista, ei ole tarkoitus vetää napaa täyteen kaikkea mahdollista. Tulee siis tilaisuus harjoitella järkeviä valintoja ja painonhallintaa. Uu, ihan jännittää. Ja hirvittää. Vieroitusoireet seuraavina päivinä tulee varmasti olemaan melkoiset.

Gfg:ssä on omat liikuntakuviot, mutta mä ajattelin mennä omilla systeemeillä ainakin toistaiseksi eli kolme salitreeniä ja kaksi aerobista viikossa. Aerobisen määrää voisi nostaakin, jos vaan aika ja puhti riittää.

Viikonlopun marttailua

Haussa hyvät salihanskat

Casallin salihanskat sanoivat sopimuksensa irti. Pystypunnerrusta ährätessä peukalon kohdasta repesi.

Hyvin palvelleet

Casallin hanskoissa ei sinänsä ole mitään vikaa. Paitsi nyt tietty näissä yksilöissä tuo repeämä. No, ei kai niitä(kään) ole luotu kestämään kymmentä, tai edes viittä, vuotta. Casallin hanskat ovat kivat siitä, että ne ovat kevyet, ajavat asiansa ja sulautuvat käsiin niin, että niiden olemassaoloon ei edes kiinnitä huomiota. Huono puoli on, että käytössä ja ajan saatossa niiden kämmenpuoli tulee turhan liukkaaksi. Lisäksi ne käytössä vähän venyvät ja eivät ole enää alun jälkeen niin napakat.

Nämä olivat sarjassaan jo toiset samanlaiset Casallin hanskat mulla. Siinä välissä oli erittäin epäonnistunut kokeilu: Adidaksen ClimaCool, jotka ostin hetken mielenhäiriössä, kun urheilukaupan jamppa puhui ympäri. Hanskoja voi kuvata yhdellä sanalla: ahdistavat. Ne pistelevät kaikista saumojen kohdista ja ehdottomasti pahin on "rannetuki", joka paitsi pistelee ja hiertää, niin myös salpaa verenkierron, vaikka tuen laittaisi kuinka löysäksi.

Lisäksi Adidaksen hanskat ovat jäykät ja aivan järkyttävän kuumat. Tällainen tyhmempi voisi luulla, että tuo ClimaCOOL tarkoittaa nimenomaan sitä, että materiaali saa ihon tuntumaan viileämmältä pidempään, mutta eihän se niin toimi - näköjään. Treenien jälkeen tuntuu siltä, että kädet ovat olleet saunassa ja lasivillassa tunnin ja toisen mokoman vielä nokkospuskassa.

Takapihalle haudattavat

Nyt olisi siis haussa hyvät salihanskat. Vinkkejä otetaan vastaan! (Tai sitten vedän Casallin hanskoista peukun roudarinteipillä kuosiin.)

Retkellä Itäisellä Suomenlahdella

Henki nauttii ja sielu lepää näissä maisemissa.


Vesi oli aika kirkasta ja houkutteli pulikoimaan.


Ja saaristoluonnon pienet, kauniit yksityiskohdat ilahduttivat.


Tätä saa ihan ilmaiseksi: meri"risteily" Itäisellä Suomenlahdella, aikataulutiedot löytää mm. täältä. Kaikkein heikkohermoisimmille ja -vatsaisille suosittelen, että ennen reissua tsekkaa tuuliennusteet. Yli 10 m/s tuulella kannattaa pysytellä maissa. :-)