Superdieetti päivät 34-39:

Päivät ovat liihotelleet ohitse suih, suih.

Vietin rauhallisen rauhallista pääsiäistä: seurasin rairuohon kasvua ja laskin silmuja puissa. Zzzzzzz. Muutuin ihan depressiiviseksi.

Selkäkipu ei vaikuta ainoastaan fyysisesti, vaan se lamaannuttaa myös henkisesti. En jaksa, en halua, tuntuu, että en pysty. Mitään. Poden vain selkääni. Kipu on jotain niin kokonaisvaltaista, että se menee korvien väliin, mustaa kaiken ja häiritsee kaikkia elämänalueita. Nukkuminen on vaikeaa, hyvän asennon löytäminen on hankalaa, yskimiseen pitää valmistautua, aivastaminen tappaa, istuminen on mahdotonta, sängystä ylösnouseminen tuskallista. Mielessä on vain kipu, kipu ja kipu. Kaikki pitää tehdä sen ehdoilla.

En tiedä millä ikenillä ja pussin pohjalta löydetyllä viimeisellä sisulla sen tein, mutta maanantaina, superdieetin 36. päivänä, menin väkisin ulos. Kiersin pienen lenkin, olin seuralaisena leskenlehtien keräilyssä ja leikkipuistossa, tein pienesti pihahommia. Ja kappas, selkä oli paljon parempi ja mieli oli paljon, paljon parempi. Niin joo, sanoihan se lääkärikin, että ei saa jäädä kotiin makaamaan. Lepo vaan pahentaa kipua. Kuuntelinko? Joo. Uskoinko? No en tainnut.

Vannoin maanantai-iltana, että vaikka aamulla on tuskallista nousta ylös sängystä ja sattuu ja kipu ottaa päähän, niin en jää kotiin makaamaan, vaan lähden ulos. Eikä se makoilu ollut mahdollistakaan, koska oli pakko mennä töihin. Kolme päivää olen nyt heilunut kuin heinämies siellä ja täällä. On ollut kaikenlaisia työhommia, vieraita ja kaiken liikenevän vapaa-ajan olen käyttänyt pihahommissa haravoiden, kitkien, järjestellen ja muuten vaan visioiden. Salilla tai muissa liikunnoissa, pieniä kävelylenkkejä lukuunottamatta, en ole käynyt, mutta olen ajatellut, että pihatyöt osaltaan korvaa liikuntaa.

Tiistaina ja keskiviikkona ruokahommatkin menivät vähän pertsiilleen, koska ei ollut mahdollista vieraiden ja työsäätöjen takia noudattaa kuuria pilkulleen. Ei tullut mitään suuria repsuja tai hairahduksia, vaan lähinnä säätämistä ruoka-aikojen, -määrien ja vihannesten kanssa.

Selkä on ollut hivenen parempi nyt maanantaista lähtien ja joka päivä tuntuu menevän parempaan suuntaan. Viikon aion tätä vielä katsella, että mikä tästä tulee ja sen jälkeen, jos selkä vielä temppuilee, niin arvon jonkun asiantuntijan (ortopedi? fysiatri? kiropraktikko? fysioterapeutti? naprapaatti? mitänäitänyton?), jolle menen visiitille.