Superdieetti päivä 22: selkäpotilaana

Selkäkipu jatkuu. Eilen illalla piti siirtyä astetta kovempiin droppeihin: Diclomex Rapidiin. Se katkaisi kivulta pahimman kärjen, mutta aika karkkia sekin tuntui olevan, sillä kipu tuntui lääkkeen lävitsekin. Yö meni kuitenkin ihan ok, mutta auta armias, kun piti aamulla nousta sängystä, niin se olikin käärmenaisen show. Pyörin ja kierin ja veivasin ja yritin löytää mahdollisuutta päästä ylös AIVAN LIIAN MATALALTA ja PEHMEÄLTÄ sängyltä.

Tunsin itseni invalidiksi, kun en edes sukkia meinannut saada jalkaani. Ei ollut itku kaukana. Annan kaiken empatiani kroonista selkäkipua sairastaville! Eilen illalla reteesti kuvittelin, että menisin kivusta huolimatta salille: "Kyllä siellä nyt jotain pystyy tekemään ilman selkääkin." Just joo. Kipu pisti mut järkiini.

Otin Diclomexin, että pahin kipu meni taas ohitse ja sen jälkeen lähdin etananvauhtiselle 45 minuutin aamukävelylle. Ei siitä varmasti mitään iloa ollut kunnon tai laihtumisen kannalta, mutta selkäkivusta sanotaan, että ei tee hyvää jäädä paikoilleen makaamaan, vaan pieni liikunta auttaa. Se piti paikkaansa. Kävelylenkin jälkeen vielä varovasti venyttelin selkää ja se alkoi tuntua edes vähän paremmalta.

Pää lääkkeestä tokkurassa, sohvalla maaten, tein työhommat kotoa käsin.

Jep, superdieetin viikko 4 käynnistyi tänään. Kolmessa viikossa paino on pudonnut vähän yli neljä kiloa. En tiedä ihan tarkkaa lukua, koska selkäkipuisena en jaksanut riisua kaikkia vaatteitani ennen vaa'alle menoa. Sukkien ja housujen ährääminen päälle oli sen verran iso operaatio, että summittainen tieto painosta sai riittää.

Nyt on sitten dieetti puolivälissä ja nyt alkaakin tiukin osuus! Huh-huh, saa nähdä miten naisen käy, kun ruokamäärä pienenee entisestään.