Superdieetin viimeiset päivät 40-42: mitä dieetin jälkeen?

Omatoiminen superdieetti on saatu loppuun ja tulos karvan verran vaille -6,5 kiloa. Tämä homma toimii mulla! Ja olisi toiminut varmasti vielä paremmin, jos olisi päässyt urheilemaan kunnolla viimeiset kolme viikkoa. En ole katkera, mutta kuitenkin...

Tänä aamuna olin sitten kuin ydinräjähdyksen jälkeen (pientä liioittelua), että mitäs nyt?! Mitä mä syön? Ei ihan tullut suunniteltua tätä hommaa loppuun... Pidänkö väliviikon ja jatkan ekstran ohjeilla? Jatkanko superdieetin jatko-ohjeilla? Teenkö jonkun oman sovelluksen? Mitä-hä-täh?

Lähdin sitten aamuaerobiselle tyhjällä vatsalla, kun en osannut ratkaista tuota elämää suurempaa kysymystä. :-D Tunnin kävelin pitkin metsiä ja peltojen pientareita jänisten seassa (niitä on meinaan PALJON; ilmeisesti riiuureissut käynnissä). Kun pääsin kotiin, niin en ollut hullua hurskaampi. Kun ei nyt syömättäkään voi olla, niin vedin perussetin eli marjoja, rahkaa, soijalesitiiniä, leseitä ja mehukeittoa. Sauvasekoittimella tohjoksi ja ääntä kohti. Siihen settiin en kyllästy varmasti koskaan.

Lenkkikaveri

Go fat go -ohjeet vähän kutkuttaisi, vaikka eihän ne paljoa eroa superdieetistä tai Lite in Shapen ekoista viikoista. Toisaalta päänuppi sanoo tällä hetkellä, että viikon voisi olla nyt ihan niin kuin ei olisikaan. Ei siis mitään "otan 6,5 kiloa korkoineen takaisin" -tankkausviikkoa, vaan viikko, että yritän syödä omatoimisesti fiksusti, en punnitse syömisiäni ja otan relasti. Vappuaattona ja ehkä -päivänäkin sekä myös tulevana sunnuntaina tulee ns. poikkeustilanteita, eli tulee vieraita kylään ja muuta sosiaalista säätöä, joten siksikin voisi olla ihan fiksua ottaa tämä viikko löysin rantein. Alkaa vaan pipoa kiristää, jos yrittää noudattaa jotain valiota ja samaan aikaan tarjoilee vieraille kermakakkua.

Ja hei selkä! Olen ollut vuorokauden ilman kipulääkkeitä! Jei! Olin eilen salilla ja tein ähkyen, puhkuen ja irvistellen kevyehkön olkapää-ojentaja-treenin. Ähkyin ja puhkuin ja irvistelin lähinnä siksi, että pelkäsin, että selkään sattuu. Ei sattunut. Ainakaan pahasti. Kankeahan se on kuin luudanvarsi ja venyttäessä juilii eikä eteenpäin taivuttaminen jalat suorina onnistu juuri ollenkaan, mutta se ei ole enää sellainen 24/7 helvetinkipeä. Toivoa siis on, että se SAATTAISI osoittaa parantumisen merkkejä.