Superdieetti päivä 2 ja ongelmia luetun ymmärtämisessä

Eilinen meni superdieetin osalta hienosti, mitä nyt unohtui latari ottaa ennen salia (mä en ymmärrä, miten tää pääs käymään, kun mä olen ottanut sitä jo reilun vuoden joka helvatan kerta?!). Lisäksi sähläsin hedelmien kanssa (= en syönyt tarpeeksi), sekoilin aterioiden vihannesmäärien kanssa, unohdin syödä iltapalan ruoka-aineksista puolet ja ja ja ja.

Miten se luetunymmärtäminen ja asioiden sisäistäminen voi olla niin vaikeaa? Tarttis varmaan tatuoida ohjeet käsivarteen, että ne olis koko ajan silmien alla. No, eihän tästä mitään katastrofia syntynyt, lähinnä ottaa pattiin oma höperyys. Menköön sähläys ekan päivän piikkiin.

Joka tapauksessa olo oli mitä mainioin tänä aamuna. Melkein oli aamulla kiusaus hypätä vaa'alle, mutta kokemuksesta tiedän, että siinä pää lahoaa, jos alkaa joka päivä vahtaa lukemaa. Toisekseen turvotus on edelleen melkoinen, joten se siitä. Kerran viikossa punnitus ja mittojen ottaminen saa riittää. Amen.

Aamulla vetäisin tunnin käpöttelyn pienessä lumisateessa. Salilta oli lepopäivä, joten apettakin oli sen vuoksi vähemmän. En tiedä johtuuko ruoan vähyydestä, mutta iltapäivällä alkoi se mitä mainioin olo olla historiaa: päätä särki ja vilutti, väsytti. Työnteko ei huvittanut. Aijuu, tuo viimeinen taitaakin olla nykyään pysyvä olotila, eikä johdu dieetistä. (Vitsi, vitsi.)

N. klo 14-18 välillä oli aikamoinen taistelu, että sain pysyttyä ruokavaliossa. (Nii-in, tiedän, nyt on meneillään vasta päivä 2. Ei hyvää lupaa tulevalle.) Oli hitonmoisia mielitekoja. Jotain olisi ollut pakko saada väsymyksen, päänsäryn ja vilun voittamiseksi. Mutta olen todella iloinen ja ylpeä itsestäni, että pidin pintani ja en ottanut mitään ylimääräistä. Pepsi-Maxia heitin huiviin lasillisen. Onneksi illalla oli harrastusmenoa (Corso di lingua italiana): aivokapasiteettia ei riittänyt enää mieliteoille, kun kovalevy kävi kuumana refleksiiviverbien taivutusten kanssa.

Kelpais, mutta eipä vaan löydy
mun ruokaohjeistani