Gymillä

Viikko vierähti flunssassa, mutta nyt alkaa taas elämä voittaa. Joku kestolima on edelleen muistona flunssasta tossa kurkunpäässä ja se ei mene ylös eikä alas, mutta olkoon sitten siinä, jos on ollakseen.

Eilen ja tänään olin salilla ja hienolta tuntui päästä taas treenaamaan. Kokonaisuudessaan pidän kovasti Lite in Shapen salitreeneistä. Ne ovat vaihtelevia, tuntuvat mielekkäiltä tehdä ja tuntuvat siellä missä pitääkin. Ei ole mitään satoja toistoja, monimutkaisia liikkeitä tai muitakaan turhia räpellyksiä.

Mulla on monia suosikkilaitteita / -liikkeitä, mm. penkkipunnerrus, jalkaprässi, hauiskäännöt, ojentajapunnerrukset, vipunostot vähän joka suuntaan jne.

Oikeastaan ainut ei-niin-suosikki on reisiojennus. Miksikö? Siksi, koska mun polvet on tehty jostain sekundasta ja reisiojennus aiheuttaa välillä ikävää painetta polviin. Mun polvilumpioni ovat liikkuvaista sorttia: kumpikin lumpio on luiskahtanut sijoiltaan kaksi kertaa. Ja kaiken lisäksi ihan mitättömissä tilanteissa, ei siis missään vapaapainissa. Olen tyyliin käynyt istumaan ja plums, ai-ai. Ja se ei ole sitten mikään kylmäpussi polveen ja menoksi, vaan pahimmillaan parantuminen ja kuntoutus on kestänyt 2 kuukautta patellaluksaation jälkeen. Polven nivelkierukat eivät ole sen laadukkaammat. Nivelkierukan kappale on joskus pyörinyt polvessa ja aiheuttanut lukko-oireita ja muuta kivaa. Polvia on jouduttu punkteeraamaan. Ja kaikkea sellaista.

Sen olen polvivammaisena huomannut ja sisäistänyt, että reisilihaksista kannattaa pitää huolta. Vahvoilla reisilihaksilla pystyy kompensoimaan surkeita polvia.

Piinapenkki

Ekstratreeniä en ole vielä tehnyt kertaakaan. Osittain siksi, että olen ollut niin tyytyväinen perussettiin neljä kertaa viikossa. Ajattelin kuitenkin josko vaikka ensi viikolla repäisisi ja kokeeksi vetäisi ekstran.