Katse eteen ja suupielet ylöspäin!

Kyllä täällä muutkin saa olla muikeina kuin vaan Elastinen. ;-)

Tänään olin aamuaerobisella ekaa kertaa kolmeen viikkoon. Jei! Eilen olin kyllä naapurikaupungissa uimahallissa, mutta sitä ei varmaankaan lasketa aerobiseksi treeniksi, kun kävelee / konttaa lastenaltaassa n. tunnin eli n. 2 kilometrin verran. Aamuaerobisesta olen iloinen: vaikka nilkkoja myöten sai kahlata loskamössössä, taivaalta tihutti jotain veden tyyppistä nestettä ja nenä vuosi kuin seula, niin oli aivan mahtavaa, aivan mahtavaa! Ihminen oppii arvostamaan yksinkertaisia asioita oltuaan jonkin aikaa poissa pelistä.

Ihan samoilta kaikki hoodit näyttivät kuin kolme viikkoa sitten. Vähän oli lumi sulanut pelloilta ja muutenkin oli sellainen harmaiden sävyjen peittämä entisten itäblokin maiden tyyppinen maisema. Kyllä suomalainen kevättalvi on sitten kaunis. En antanut maiseman kuitenkaan häiritä, vaan pistelin tossua toisen eteen tunnin verran.

Aamuaerobisen aiheuttamissa endorfiini(jälki)höyryissä sain sitten myöhemmin päivällä kuningasajatuksen, että menenpä vielä salillekin. Virtaa kun tuntui riittävän. En tiedä oliko se ajatus ihan fiksuimmasta päästä. Olisi ehkä voinut kuunnella pientä järjen ääntä, että kannattaako sitä alkaa melkein kuukauden sairastelun jälkeen vetää heti täysillä.

Lataria alle ja menoksi

Sitten vielä, kun ei osaa olla ja treenata salilla hillitysti ja sievästi ja varovaisesti, niin vähän meinasi smithissä askelkyykky-polvipotku-combossa mennä mustiin. Saattaapi olla, että huomenna, tai viimeistään ylihuomenna, paikkoja pakottaa. Nyt jo iltasella tuntuu takareisissä ja banana foldien kohdalla päiväiset sumovedot.

Vaikka elämä parani tänään liikuntojen ansiosta n. 200 %:lla, niin ihan hirveästi en kuitenkaan uskalla vielä juhlia sitä, että tappoflunssa olisi lopullisesti kuopattu. Se on vähän kuin kauhuleffojen vihtahousu-pelsepuupi, joka salakavalasti tulee lopussa takaisin kurkkimaan ja homma loppuu - ainakin katsojille - kauhistuttavaan tietoisuuteen, että tästä ei hyvä seuraa.

Flunssamörön sukulaissielu

Antibiootit on siis popsittu, kaikki 20 kpl, mutta poskiontelossa tuntuu edelleen pientä painetta ja takahammas on vieläkin vähän kipeä tai pikemminkin outo. Mutta iloitaan nyt edes vähän siitä, että pääsin liikkeelle. Oli mielenkiintoista huomata, että miten paljon on vapaa-aikaa, ja miten järkyttävän tylsää on, kun ei käy urheilemassa. Olishan sitä tietysti kaikenlaista kaapinsiivousta ja elämän perkausta tarjolla, mutta njääh, kuka jaksaa.

Tämä on blogin 100. kirjoitus. Tähän lähtiessä emmin kovasti koko asian mielekkyyttä ja ajattelin, että kirjoittamisesta tulisi hetken päähänpisto. Päiväkirja, johon voin kirjoittaa itselle ja tilittää Lite In Shapen tunnelmia. Mutta yhden illan jutusta tulikin sitten pitkäaikainen suhde. Mikä ei ole ollenkaan huono asia.

Ruokalistalla shirataki-nuudeleita

Onko shirataki-nuudeleiden käyttö epätoivoinen teko?! Shirataki-nuudelit ovat siis kalorittomia nuudeleita. Ravintoarvoltaan lähes täyttä nollaa ja pelkkää vatsan täytettä.

100 g shirataki-nuudeleita sisältää 7,5 kcal, 0,5 g hiilareita, 0,5 g proteiinia ja 0 g rasvaa. 

Miksi tähän epätoivoiseen tekoon ryhdyin? Ruoka ei maita. Syy tähän on, että nupissa jyllää paha poskiontelotulehdus. Lääkärikin oikein ilahtui ja kehui, että kylläpä on komea löydös. Hienoa sinänsä pelastaa lääkärin tylsä päivä. Hän on varmaan nähnyt peruspirkon yskää ja peruspentin päänsärkyä näinä tautisina aikoina ihan riittävästi.

Shirataki tarkoittaa valkoista vesiputousta ja siltähän nuudelit näyttävätkin:

Shirataki-nuudelit on valmistettu Amorphophallus konjac -juuresta saadusta jauhosta. Amorphophallus konjac on suomeksi mukulapökkövehka (no en keksinyt ite tota nimeä). Se on jamssin sukulainen ja kotoisin Kaakkois-Aasiasta.

Ruoka ei tosiaan maita, joten ajattelin, että saisin nuudeleista uutta sytykettä syömiseen.

Nuudelit eivät tarvitse keittämistä. Kuitenkin ajatus nuudeleiden vetelemisestä suoraan pakkauksesta ei oikein houkutellut (nuudelit lilluvat suolaliemessä, joka tuoksahtaa turskatehtaalle), joten eikun googlettelemaan, että miten ne pitäisi valmistaa.

Netistä löydettyjä varteenotettavia vinkkejä:
- Huuhtele nuudelit kunnolla, että turskatehtaan haju katoaa.
- Nuudelit imevät makua muusta ruoasta, joten ne kannattaa sekoittaa ruokaan valmistusvaiheessa. Riittää, kun ne mehustuvat muussa ruoassa n. 5 minuuttia.

Ei kun kokkailemaan. Tämmöisen sotkun sain aikaan:

Nuudelit ovat hyvin kumimaisia olemukseltaan. Tulee vähän mieleen lapsuuden Snöre-lakunauhat. Aika paljon niitä pitää syödessä jauhaa. Onneksi nuudelit ovat kuitenkin niin ohuita, joten ei tule sellaista öklöttävää läski-rusto-jauhamisfiilistä. Shirataki-nuudelit jäävät kuitenkin ihan puhtaasti kakkoseksi oikeisiin nuudeleihin verrattuna.

Näin ekalla kokeilulla vois sanoa, että shirataki-nuudelit eivät olleet niin saijonaarasta mitä pelkäsin. Kyllä niille toinen mahdollisuus pitää antaa. Ja pakkokin on, koska niitä on jäljellä vielä n. 30 annosta...

Mielen valmentamisella optimaaliseen suoritukseen

Ja taas sitten sairaana. En viitsi alkaa luetella kaikkia kirosanoja, ei tää tekstiloota riitä.

Kuinkas ollakaan, tulin kipeäksi taas tankkauspäivän jälkeen. Rytmi on siis terveenä, tankkauspäivä, viikko sairaana, viikko terveenä, tankkauspäivä, viikko sairaana jne.

Vaikka nyt näyttää pahasti siltä, että tämänkertaiselle taudille ei viikko riitä. Edellisellä kierroksella oli pieni yskä ja sievä nuha. Nyt on hirviöyskä ja Shrekin värinen monsterinuha. Oikeanpuoleista poskionteloa pakottaa. Pakotus säteilee oikeanpuolen hampaisiin. Välillä on aivan helvetinmoinen kipu muutamassa hampaassa. :'-( Vaikka söisi kivan kokoelman erilaisia kipulääkkeitä, niin mikään cocktail ei tuo helpotusta. Onneksi kipu ei ole jatkuvaa, vaan enemmänkin aaltoilevaa. Yöt oon onneksi saanut nukutuksi joten kuten.

Niin kuin tässä flunssa-poskiontelo-hammassärkykombinaatiossa ei olis tarpeeksi, niin nuorimmainen tuli tänään mahatautiin. Sitä sitten seuraavaksi odotellessa, että koska pytty raikaa.

Mutta ettei nyt menisi taas ihan sairausvalitusten puolelle ja synkkyyteen, niin jotain muutakin. Oon lukenut Harri Gustafsbergin Mielen valmentamisella optimaaliseen suoritukseen -kirjaa. Rehellisesti sanottuna suhtaudun ylipäätänsä vähän kriittisesti näihin amerikkalaistyylisiin self-help-kirjoihin. Erityisesti niihin, jotka perustuvat jonkun yhden ihmisen kokemuksiin ja näkemyksiin. Ja ei millään pahalla kenellekään, mutta erityisesti vielä sellaisen ihmisen tai ihmisten, joilla ei ole suoranaista ihmismielen asiantuntemukseen liittyvää koulutusta.

Mutta kaverini, joka ilmeisesti ajatteli, että mä olen mentaalivalmennuksen tarpeessa, suositteli Gustafsbergin kirjaa ja tartuin siihen lähes tulkoon ennakkoluulottomasti.

Mielen valmentamisella optimaaliseen suoritukseen -kirjan alku on aika peruskauraa mm. ihmisten käyttäytymistä säätelevistä tekijöistä, tarpeista, motivaatiosta, hyvinvoinnista, itsensä johtamisesta jne. Alkuosa tuntuu enemmänkin kirjoittajan tekemältä yhteenvedolta lähteissä mainituista kirjoista. Tuttua tavaraa, jos on ikinä mitään lukenut.

Kirjan mielenkiintoisin osuus alkaa sivulta 195. (Eli jos haluat lukea Valitut Palat -tyylisen pläjäyksen, niin siirry suoraan sivulle 195.) Siellä alkaa näkyä jonkinlaista uutta, kirjoittajan omaa ajattelua, eikä vain olemassa olevan referointia. Kirjoittaja esittelee oman mielenvalmennusmenetelmänsä, jossa on viisi osaa:
1. Arvojen kirkastaminen: selvitä omat arvosi.
2. Ajatusten ja tunteiden jalostaminen: älä anna negatiivisille ajatuksille kasvualustaa. Nouse tunteittesi yläpuolelle, älä anna niiden viedä itseäsi. Havaitse ajatuksesi ja tunteesi, älä vastusta niitä ja anna niiden olla. Ajattele, että et ole yhtä kuin ajatuksesi.
3. Mielen virittäminen ja tyhjentäminen: pysähdy, rauhoitu, hiljenny. Keskity rauhalliseen ja syvään hengittämiseen.
4. Mielikuvien hyödyntäminen: luo tunneassosiaatioita eli luo mielikuva esim. parhaasta suorituksestasi ja tunne se kehossasi.
5. Tietoisen mielen säätäminen: keskity. Keskity aisteihisi ja mitä ne kertovat itsestäsi ja ympäristöstäsi. Koe läsnäolo ja tämä hetki aistien välityksellä.

Kirjan lukemisen kautta itselle syntyneet parhaat ajatukset ja opit olivat:
- Kielteinen ajattelu vaikuttaa negatiivisesti koko kehoon.
- Keskity positiiviseen energiaan; positiivisuudella voittaa aina enemmän, sekä fyysisesti että henkisesti. Positiivinen ajattelu ei ole naiivia hömppää.
- Keskity tähän hetkeen. On turhaa pyörittää päässään menneisyyden asioita ja ahdistua niistä. Toisaalta ei myöskään kannata ripustautua tulevaisuuteen ja sen odottamiseen.
- Vanha tuttu ratkaisukeskeisyys ja siihen panostaminen: se, mihin huomio kiinnittyy, kasvaa ja voimistuu.

Kirjassa on myös ohimennen kerrottu erilaisia pieniä harjoituksia, joita voi toteuttaa helposti omassa arjessaan, esim. hengitysharjoitukset, mielikuvaharjoitukset, mielen viritykset jne. Kokeilkaapas vaikka tätä:
Kun heräät aamulla, VALITSE energinen mieliala ja PÄÄTÄ että tästä päivästä tulee hyvä. 

Gustafsberg suosittelee kokeilemaan em. harjoitusta n. viikon ajan. Hän toteaa, että hyvä asenne ja positiivinen mieli ovat kiinni siitä, että valitsemme oikean mielentilan ja ylläpidämme sitä. Helppoa! Vai onko sittenkään?

Taas homma etenee

Onneksi flunssa ei ollut pahinta sorttia ja ymmärsi lähteä pois. Hiphei.

Sitten taas tänään vaihteeksi tankataan. O_o Miten voi kaksi viikkoa kulua näin nopeasti? Tää ohjelmahan on pelkkää tankkausta.

Tankkauseväät - ja Renniet - on hankittu hyvissä ajoin viikolla. Ohjeen mukaan aion sinänsä mennä, mitä nyt muutaman pienen yksityiskohdan teen miun maun mukkaan. Esim. vaalean höttöleivän vaihdan toiseen vaalean höttöleivän laatuun, samoin osan hedelmistä vaihdan toisiin hedelmiin. Eikö ole aika radikaaleja ja vallankumouksellisia muutoksia?! :-D

Mutta ei siis mitään mättöä, herkkuja, buffetpöytiä tai edes yhtä surkeaa laskiaispullaa. Nyt oon saanut tähän niin ison motivaation ja innon päälle, että en ala tätä ryssiä millään ekstroilla ja omilla kikkaroinneilla. On pitkästä aikaa fyysisesti todella hyvä olo eli tätä sorttia lisää, kiitos.

Kiloja on lähtenyt yhteensä neljän viikon aikana 7. On siis vähän turhankin kiivas tahti. Ymmärrän kyllä, että nuo ovat niitä ns. helppoja kiloja. Joka tapauksessa mä vähän harkitsen, että otanko lainkaan maanantaista eteenpäin käyttöön vielä uutta, kahden seuraavan viikon, ruokavaliota. Siinä on nimittäin taas joitakin vähennyksiä hiilareissa. Ehkä ainakin salipäivinä voisi pitää mukana runsaammat hiilarit ja sitten aerobisina sekä lepopäivinä noudattaisi uutta ruokavaliota.

Kropasta on tullut kamalan löysä. Onko ihmekään, kun pienessä ajassa lähtee nuinkin monta kiloa. Nahka ei kerkeä mukaan, kun sisältö sulaa. Toisaalta läskin muuttuminen löllöksi pullataikinaksi on hyvä merkki. Tämä tarkoittaa sitä, että laardi on tekemässä lähtöään. Tervemenoa vaan!

Pihaelämästä vielä: Pihalla käy kaikenlaista metsäneläintä, vaikka asumme pienen kaupungin keskustassa. Oravat ja jänikset ovat ihan arkipäivää. Niitä on oikeastaan jo riesaksi asti. Viime kesänä käpötteli omppua puremaan supikoira (jota hetken kauhuissani luulin karhunpennuksi... niin sitä ihminen vieraantuu luonnosta).

Nyt pihalle on ilmaantunut uusi asukas: lumikko! Ei, ei se ollut albinorotta. Vaikka supikoira ja karhunpentu menevät sekaisin, niin kyllä mä nyt sentään lumikon tunnistan. Totta puhuen aloin ekana huutaa hilleriä, mutta hilleri tai lumikko, ihan sama. (Hilleri)lumikko pyöri ja hyöri pitkän aikaa koivunkannon ympärillä ja hävisi jostain lumisesta kolosta piiloon. Tuijotin niin ihastuneena, että en ymmärtänyt edes kuvaa ottaa. Hetken päästä lumikko tuli takaisin kolosta suussaan hiiri! Hitsi miten loistava, uusi hiirikarkotin!

10.2.2015 Hillerimyyrä suostui filmitähdeksi:

Tammikuun kirous

Niinhän siinä taas kävi, että tammikuun kirous iski. Oon nimittäin vaihteeksi kipeänä. Naismuistiin ei ole ollut sellaista tammikuuta ettenkö olisi ollut jossain vaiheessa kipeänä. Ja kun syyllisiä aletaan etsiä, niin syyttävä sormi osoittaa myös tankkausta. Ei meinaan ole eka kerta, kun tulen justiinsa tankkauksen jälkeen flunssaan. Hmm... Tammikuulle ei voi tehdä mitään, mutta tankkaukselle tietysti vois. Ei vaan anna luonto myöten tehdä toisin kuin ohjeessa lukee, joten näillä nallekarkeilla mennään.

Parasta flunssajuomaa

Liikunnat ovat nyt sitten olleet tällä viikolla vähissä flunssan takia. Alkuviikosta ehdin vielä rykäistä yhden salitreenin ja kehnon aamuaerobisen ja sen jälkeen se onkin sitten ollut vaan mielikuvatreenaamista. Kyllähän se vähän ottaa pattiin, kun ei pääse liikunnoille, mutta ei se kiukuttelu kamalasti asiaa vie eteenpäin. Tyydyn siis kohtalooni ja uskon, että tämä tauti loppuu ennemmin tai myöhemmin. Kiva tietysti olisi, jos ennemmin.

Nyt mennään Lite weight loss -ohjelmassa viikossa 3 ja 7 ratkiriemukasta (ja toivottavasti liikunnantäytteistä) viikkoa on vielä edessä.

Nyt erityisesti, kun en pääse salille tai aerobisille, niin ruokavalion puhdas ja oikeaoppinen noudattaminen on entistä tärkeämpää. Mä voin täysin rehellisin mielin sanoa, että olen noudattanut sitä just niin hyvin kuin olen vain pystynyt. Muutamia hassahduksia on käynyt. Tunnustukset: mehukeitto tulee niin raivolla purkista, että sitä on lurpsahtanut tyyliin 5 g liikaa, ainakin 1 ruokailuväli on venähtänyt melkein 6 tuntiin, 1 kerran ruokailuväli oli taas liian lyhyt, kun en vaan jaksanut valvoa illalla / yöllä enää kauempaa ja kerran oon syönyt liikaa hiilareita sisältävät protskupatukan. Aika pieniä jutskia kuiteskin.

Sen verran terveemmäksi tunsin tänään aamupäivällä itseni, että menin lähipuistossa oleville hiihtoladuille opettamaan lasta hiihtämään. Reteesti laitoin itsekin sukset jalkaan. Edellisestä kerrasta onkin aikaa 2 vuotta. Ja pitää tunnustaa, että tänään oli tasan toinen kerta, kun olen käyttänyt näitä suksia... Hiihtäminen ei siis ihan ole mun juttuni, mutta omien mukavuusrajojen rikkominen ei ole pahitteeksi ja toisekseen lapselle ei kannata omien mieltymysten mukaan lyödä mitään ennakkoluuloja eri liikuntalajeja kohtaan. Niin tämä äiti sitten rämpi suksiensa kanssa 1,5 tuntia pitkin hiihtolatuja. Musta tuntui, että mulla oli monot väärissä jaloissa ja kaksimetriselle ihmiselle tarkoitetut sukset, mutta lapsi piti mua Marjo Matikaisena. En nyt kuitenkaan havuja huudellut.

Ilahduttavaa oli, että lapsi oppi hienosti hiihtämään. Toinen ilon aihe oli, että itsellä toppahousujen neppari ei lentänyt auki joka kerta, kun kumarruin. Jonkinlaista laardin sulamista on siis tapahtunut ainakin vyötärön seudulla.

Mietteitä tankkauspäivän iltana

Tankkauspäivä meni ja hengissä selvittiin. Tein tankkauksen prikulleen ohjeen mukaan. Ainoa ekstra koko päivän aikana oli 2 kpl Rennie-tabletteja. :-D Vatsa nimittäin alkoi kiljua kuin kakofoninen enkelikuoro jo aamupäivällä, heti ekan, jättisuuren, välipalan jälkeen. Pitihän se jollain hiljentää. Renniet oikeasti pelasti koko päivän. Miksiköhän mä en ole niitä aikaisemmin hokannut käyttää?! Rennie bff <3.

Totuuden nimissä pitää taas kerran sanoa, että mä en saa minkäänlaista nautintoa tankkauspäivästä. Kyllähän mä sen tietysti teen, jos sanotaan, että kannattaa tehdä, mutta iloita mä en siitä osaa. Mietin iltapäivällä maatessani sohvalla vattan vieressä, että mikä tankkauspäivässä eniten tökkää. Tulin siihen tulokseen, että vastauksia on monia.

Ensinnäkin jo ihan fyysisesti ruokaa on helvetisti. Liikaa! Tankkauspäivän aamuna on pakko nousta ihmisten aikaan ylös, että ehtii syödä kaiken ennen keskiyötä. Ruokailuvälit kun saa olla maksimissaan sen 2 tuntia. Kuten oon ennenkin sen täällä blogissa todennut, niin tankkauspäivän on pakko olla vapaapäivä, koska kukaan töissäkäyvä ihminen ei voi työpäivästään käyttää niin paljoa aikaa syömiseen.

Toiseksi tökkii se, että on PAKKO syödä. Tankkauspäivä on tankkauspäivä, jolloin pitää syödä tietty määrä tavaraa. Se ei ole mikään valinnaisuuteen perustuva "valitse näistä kuudesta kolme mieluisinta" -systeemi.

Joku voi tietysti todeta, että pidä sitten vapaasyöntipäivä eli päätä itse mitä syöt ja kuinka paljon syöt. Joo-o, varmaan jollakin toimii tämäkin vaihtoehto, mutta mä en oikein näe siinä sitten taas mitään järkeä. Ajattelen, että Lite on kokonaisuus ja ohjelman suunnittelija (Bull Mentula) on perustellusti laatinut siitä tietynlaisen: millaisesta ruokavaliosta lähdetään liikkeelle, millaisia vähennyksiä / lisäyksiä tehdään matkan varrella, milloin tehdään tankkaus ja millaisilla eväillä jne. Musta olisi outoa ostaa ohjeet ja tehdä sitten silti omalla tavalla...

Allekirjoitan sitä paitsi edelleen nämä samat ajatukset, jotka kirjoitin tänne blogiin reilu vuosi sitten:

"Itse henk.koht. en pidä hyvänä ajatuksena sitä, että tankkauspäivä on totaalinen mässäyspäivä. Ensinnäkin jos nyt ei satu olemaan joku ihan teräshermoilla ja äärettömällä tahdonlujuudella varustettu ihminen, niin ylettömän mässyttelyn jälkeen on todella vaikea palata ruotuun. Pitää kuitenkin muistaa, että seuraavana päivänä kuuri jatkuu ja tiettyä ruokaa on juuri se tietty määrä. 

Toiseksi mä ajattelen, että koko tällä 10 viikon jaksolla ollaan opettelemassa hyviä, oikeita, laadukkaita ruokailutapoja. Opetellaan syömään oikeanlaista ruokaa oikeanlaisia määriä oikeisiin aikoihin. Tietyllä tavalla hervottomat ruokaorgiat kertovat siitä, että mitään ei ole oikeasti opittu, vaan aina on pohjimmiltaan halu palata siihen vanhaan samaan kaavaan, että mitä vaan ja miten paljon vaan. Kytätään vaan tilaisuutta, että koska pääsee syömään. Herkut eivät voi, eivätkä saa, eivätkä tarvitse olla täysin kiellettyjä, mutta se kohtuus. 

Kolmanneksi tankkauspäivän kannattaa olla ravintosisällöltään tietynlainen: paljon hiilareita ja vähän rasvaa. Ei siis kannata vedellä mitään runsasrasvaista, esim. suklaata, juustoja, hampurilaisia, ranskalaisia tms. mättöä. Rasva pamahtaa samantien kylkeen kiinni ja sitten on hirveä työ taas sen poissaamiseksi."

Sitten vielä kolmas syy siihen, että miksi tankkauspäivä tökkää. Se on, että mä en varmaan ikinä pysty ajattelemaan ruoasta niin, että se on VAIN pelkkää polttoainetta. Ruokaan liittyy niin paljon kaikkea muutakin. Ja tankkauspäivänähän se on vain sitä: polttoainetta tuleviin koettelemuksiin.

Kyllähän se tietysti totta on, että ruoka on toki polttoainetta, mutta sen lisäksi se on mm. osa sosiaalisuutta ja yhdessäoloa, se on huvittelumuoto ja kiva harrastuskin. Se on lisäksi tärkeä osa inhimillistä vuorovaikutusta. Italiassa kysytään ensimmäisenä, että kuinka voit ja heti seuraavaksi, että mitä söit tänään. Sitten verrataan kummankin syömisiä, ihastellaan ja ehkä taivastellaankin. Due cose belle ha' il mondo, amare e mangiare.

Mutta hengissä siis selvittiin tästä päivästä. Nyt kaksi viikkoa saa olla taas turvassa ja sitten sama rykäisy uudestaan.

(Vatsa on nyt kuin vaakasuora vuori. Hetken jo ajattelin, että käyn vinttikomerosta kaivelemassa esille raskausaikaisen Anita baby belt -tukivyön pitämään mahan kasassa.)

Inventaari lisäravinteista

Vähän on lähtenyt lisäravinteiden, patukoiden tms. ostaminen käpälästä. Kuukauden sisällä on mennyt satoja ja satoja euroja erilaisiin pulvereihin, pillereihin ja patukoihin. Vielä kyllä haaveilen Mannisen puddingista, että jos siihen törsäisi, niin sitten saa olla ostot "vähäksi" aikaa.

Tällä hetkellä mulla on käytössä latausjuomana 1.M.R (eli one.more.rep), makuna fruit punch. Aikamoinen isku päin nekkua ekoja kertoja otettaessa, mutta nyt siihen on jo tottunut, tai karaistunut. Maustaan huolimatta hyvä latari! Auttaa jaksamaan ja tekee hyvän boostin. Yhdessä annoksessa on 6 kaloria. Seuraavaksi käyttöön tulee watermelon-maku. Saas nähdä millaiseen irvistykseen se saa naaman.

Treenijuoman sekoittelen Star Nutritionin Octane-pulverista. Makuna on green apple explosion. Maku ei muistuta edes hämärästi vihreää omenaa, mutta se onkin varmaan räjäytetty juomasta pois. Ihan hyvänmakuista lientä kuiteskin, aika makeaa. Hiilaritietoisille tiedoksi, että yhdessä 14 gramman annoksessa on hiilareita 1,2 g. Kaloreita 43,6.

Huono puoli tuossa juomassa on, että se saa punttisalilla aikaan ihan helvetillisen sotkun, jos sitä putoaa maahan. Sotkua ei huomaa heti, mutta sitten kun juomapisarat kuivuvat, niin paikalla on valkoisia, ei-niin-sieviä, länttejä. Joku (en oikeasti ollut minä!) torvelo oli vedellyt yhtenä viikonloppuna oikein antaumuksella samanlaisella ominaisuudella varustettua treenijuomaansa pitkin crosstraineria ja salin lattioita. Sitä oli siis AIVAN JOKA PAIKASSA. Jälkiä seuraamalla pystyi näkemään millaisen ohjelman tyyppi oli vetänyt. En voi ymmärtää, että eikö oikeasti ollut huomannut miten paljon shakeri falskaa vai oliko huulessa tosiaan niin iso reikä?! Mahaan asti treenijuomaa ei kyllä paljoa mennyt.

Sitten palautusjuomana toimii Star Nutritionin Whey- 80, makuna vanilla pear. Siitä ei ole mitään pahaa sanottavaa. Hyvänmakuinen palkkari. Samoin edellinen käytössä ollut maku eli cookies n' cream maistui herrrrkulliselta.

Fitnesstukussa on (ainaskin tänään oli) käynnissä kampanja mun suosikeista eli Goodlife-patukoista: 15 kpl 50 g patukoita hintaan 10,90 euroa. Niissä on liikaa hiilareita WL-touhuihin, mutta en tietenkään voinut väistää tuommoista tarjousta. Siinä Sulo Vilén -efekti iski ja kun sai niin halvalla, niin ostin sitten joitakin (6...) laatikoita varastoon.

Ja niin kuin tuossa ei olisi ollut jo riittävästi, niin kompastuin mainokseen ja sen uhrina tilasin vielä Lean Protein Bar -patukoita pari lootaa. Ne soveltuvat hiilareiltaan paremmin WL-ohjelmaankin. Mielenkiinnolla odotan niitä, että voivatko oikeasti olla parempia kuin Goodlife-patukat (näin mainoksessa väitettiin).

Noiden kaikkien lisäksi käytössä on omegat, green tea -kapselit, maitohappobakteeritabletit, monivitamiinit sekä magnesium-purutabletit. Että tuleehan noita kaikenlaisia mätettyä.

Niin, nyt sitten mennään Lite Weight Loss -ohjelmassa päivässä nro 13. Olo on kaikin puolin hyvinvoipa. Ei ole nälkä, vaan justiinsa sopiva, treenit kulkevat hyvin jne. Pientä mulkkausta on pitänyt tehdä liikunnan viikko-ohjelmassa ja hieman aina jännittää, että saako viikkonsa organisoitua niin, että ehtii tehdä kaikki treenit ja aerot. Tähän mennessä on onnistunut, mutta on ollut pakko laittaa salitreenejä peräkkäisille päiville sekä tehdä saman päivän aikana aamuaero ja salitreeni.

Huomenna onkin sitten odotettavissa taas pitkästä aikaa kauhusunnuntai eli hiilaritankkauspäivä. Mahaa koskee jo ennalta. Kiltisti teen kuitenkin ohjeen mukaan ja en ala sooloilla mitään ekstroja tai vaihtoehtoja. 0:-)