lauantai 15. helmikuuta 2014

Eikö nälän pitäisi lähteä syömällä?

Voi ristus mikä nälkä! Tuli taas kerran ihan oman vatsan kautta opittua, että miten tärkeää on pitää kiinni säännöllisistä ruokailuväleistä! Olen huomannut, että omalla kohdallani optimi ruokailujen välillä on 2,5-3,5 tuntia. Neljä tuntiakin alkaa olla jo liian pitkä aika.

Mutta: missä sitten syy (tällä kertaa) ruokailuvälin pitenemiseen? Kysyn: jos ja kun olet myymässä jotain käytettyä tavaraa ja jonkun (itsellesi entuudestaan vieraan henkilön) pitäisi tulla sitä katsomaan, niin miksi, oi MIKSI, ostaja tulee AINA myöhässä?! Ja miksi ei voi edes soittaa siitä ja sanoa, että tulee myöhässä. Tällä kertaa ostaja oli "vain" vajaan tunnin myöhässä, mutta se riitti jo sotkemaan meikäläisen ruokarytmin. Ja kun en sitten kehdannut kesken kauppojenkaan alkaa mässyttää proteiinipatukkaa, niin nälkähän siitä syntyi. Iso sellainen ja melkein 5 tunnin ruokailuväli.

Ja vielä jos saa valittaa, ja miksei saisi, niin kun se nälkä on tullut, niin se ei meinaa enää lähteä pois edes syömällä. Olen vedellyt sangollisen vettä ja syönyt normin kala-vihannes-pasta-kananmuna-satsin ja silti vaan tuntuu, että on nälkä. Eihän se voi edes olla aito, oikea nälkä, vaan ainoastaan joku psyykkinen harha.

Tässä sitä sitten kituutetaan varmaan koko loppupäivä nälässä. Hyvä ratkaisu illalla, jos on nälkä, on, että menee nukkumaan ajoissa. Jos jää hiipparoimaan ylös ja vaikka tuijottelemaan telkkaria, niin riski ylimääräiseen syömiseen, repsuun tai tyhjennän-koko-jääkaapin-sisällön-repsuun kasvaa n. 300 % prosentilla. Niinpä usein, jos olen jo syönyt kaikki päivän sapuskat, ja nälkä tai mieliteot kalvavat, niin menen nukkumaan. Vaikka kello olisi 20.

No, iloinen olen siitä, että se myöhässä ollut ostaja edes osti tavaran. Se tästä vielä puuttuisi, että olisi nälkäinen JA kiukkuinen.

PS. Tämä ei nyt ihan liity blogin teemaan, mutta olen niin hurmaantunut tästä hankinnasta, että en voi pidätellä. Kotiin tuli siis uusi ruokapöytä ja tuolit. <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti