Flunssa sitten äityi pahaksi poskiontelotulehdukseksi. Aivan järkyttävä päänsärky ja honotus päällä. Ja tietysti ei senkään vertaa liikuntaa tiedossa. Mun pää hajoo, kun tuntuu, että tää sairastaminen vaan rajottaa mun elämääni neljän seinän sisälle. Jos ketutukseen voisi kuolla, niin mä olisin jo vainaa. Mutta minkäs teet muuta kuin odotat terveempiä aikoja. Kaikki loppuu aikanaan. Ihan varmasti tääkin tauti.
Joutessani olen lueskellut kymmenittäin laihdutus- ja fitnessblogeja. On ollut hauskaa ajankulua. (Kaikki treeniosuudet olen kyllä blogeista skipannut, kun en kateudeltani pysty niitä just nyt lukemaan.) Voimariinin http://voimariini.fitfashion.fi/ blogi yleensäkin ja erityisesti eilinen bloggaus "Onko pakko treenata verenmaku suussa" osui ja upposi. Käykääpä lukemassa!
Toisena ajanvietteenä mulla on ollut erinäisten telkkariohjelmien tuijotus. Tietokoneen tuuletin täysiä huutaen olen katsellut silmä tapilla mm. NYC:n täydellisiä naisia. Voi luoja mitä leidejä! En meinannut ensin uskoa, että tyypit ovat edes todellisia. Vaikea päättää kuka niistä ärsyttää mua eniten tai pitäisi oikeastaan kysyä, että kenestä mä tykkään edes yhtään. Mutta ärsyttävyydessäänkin - tai just siksi - perin on koukuttava tuo ohjelma.
No tietysti tuli myös katsottua Jutta ja puolen vuoden superdieetit -ohjelman viimeisin jakso. Ayse vaikutti aivan huipputyypiltä ja teki uskomattoman hienon suorituksen! Ohjelmaa ja näitä diettaajia kohtaan on esitetty erinäisissä medioissa kaikenlaista kritiikkiä, mutta mua ainakin henkilökohtaisesti ohjelma vaan motivoi ja pidän kaikkia ohjelmaan osallistuneita rohkeina ihmisinä, koska ovat valmiita tulemaan julkisuuteen esittelemään (varmaan ainakin 200000 katsojalle) kilojaan ja elämäänsä. Musta on ihanaa nähdä taistelua, onnistumisia, "elää mukana" muutoksessa (tippa linssissä olin Aysenkin kohdalla lopussa, kun hän katsoi puolen vuoden takaisia videopätkiä itsestään) ja voimaantua ohjelmista itsekin. Tulee ihan sellainen olo, että hitto kyllä mäkin tohon pystyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti