sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Juhlahumua

On se hyvä, että synttärit on vaan kerran vuodessa. Tai omat voisi olla useammankin, mutta mun puolesta riittäisi, että lasten synttärit olis vaikka, ööö, kerran kolmessa vuodessa. Mitenhän pitkään menisi läpi, jos olisi vaan ihan hiljaa koko synttäreistä. Veikkaan, että n. kuukauden. Jouluakin on odotettu jo kohta 7 kuukautta ja kysytty n. kuukauden välein, että koska se tulee.

Oli sitten joulu tai synttärit, niin ei silloin ainakaan laihtumaan pääse. Syötyä tuli nytkin kaksin käsin: tomaattipitsaa, pinaatti-juustotaskuja, aleksanterinleivoksia, britakakkua, rahkapiirakkaa, mansikka-vanilja-pitkoa, toffeeta, marmeladia, raparperisimaa jne. jne.

Se terveellinen osuus...
... ja vähemmän terveellinen:
mascarpone-kermavaahdolla täytetty britakakku

No, toisaalta mikäpä siinä oli juhliessa ulkosalla, katsella lasten riemua, jutella mukavia ja nauttiessa hetkestä. Vieläpä kun lämpöä oli +28 ja pihan suunnilleen joka puska parhaassa kukkaloistossa:


3 kommenttia:

  1. Mahtavilta kieltämättä kuulosti tarjoilut ja kukatkin tosiaan hienossa loistossaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi olen luopunut Supernaistouhuista ja en enää tee KAIKKIA tarjottavia itse niin kuin vielä pari vuotta sitten. Siinä on aikas vääntäminen, kun yli 30 hengelle pyöräytät eväät.
      Suomalainen leipomoteollisuus rulez.

      Poista
  2. Tiedän tunteen, itse tekemisessä meinaan. Jotensakin entisenä kokkina ei luonto anna periks ostaa valmista ja vieraat ehkä odottaakin saavansa jotain extra-ihmeellisen-erikoisen-hyvää aina. Joskus ehkä saavatkin, toisinaan ehkä ei :D

    VastaaPoista