Teimme perheen kanssa vierailun lähellä olevaan kenneliin. <3
Koko 20 minuutin automatkan hoin, että olemme menossa vain KATSOMAAN koiria, TUTUSTUMAAN rotuun ja KYSELEMÄÄN kasvattajalta asioita. Ei olla tällä hetkellä OSTAMASSA mitään, etenkään koiranpentua.
No, minä olin sitten paikan päälle se, joka oli kaikkein eniten sulaa vahaa. Puhuin koko ajan lässyttävällä falsetilla sekä koirille että ihmisille ja olisin ostanut myynnissä olevan pennun lisäksi kaikki varatut pennut ja aikuisetkin koirat. Siinä olisi ollut kymmenen koiraa autoon pakattuna.
Sanomattakin selvää, että kennelissä vierailu ei ainakaan vähentänyt koirakuumetta. Osin olin toivonut, että olisimme kohdanneet siellä jonkin inhorealistisen näyn: kaikki hyrskynmyrskyn tai ainakin heikunkeikun, pureskeltuja huonekaluja, reikiä seinässä (olen omin silmin nähnyt yhden labbiksen tekemän onkalon kodinhoitohuoneen seinässä), kakkakasoja pitkin ja poikin, lapset nahistelemassa koirien kanssa tai päinvastoin, hermoheikot aikuiset karjumassa jne., mutta turha luulo.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että retkahdin aivan täysin siihen vapaana olevaan pieneen kodittomaan rääpäleeseen. Miten suloinen voi joku olento ollakaan?!
Nyt on käynnissä tunteiden ja järjen taistelu. Järki sanoo, että ajankohta ei ole monestakaan syystä paras mahdollinen pennulle ja koiraprojektille. Koiran sukupuolikaan ei ole se, mitä etukäteen suunnittelimme.
Sitten toisaalta taas moni asia napsahti kohdalleen: kasvattaja on aivan mahtava, meitä lähellä ja on halukas ottamaan koiran hoitoon matkojemme aikana. Seuraavat pennut hän teettää todennäköisesti vasta kahden vuoden kuluttua eli odottavan aika voi tulla piiiitkäksi. Onhan toki muitakin kasvattajia, mutta kun tämä oli niin täydellinen joka suhteessa.
Pentu oli ulkoiselta olemukseltaan juuri sitä mitä olen toivonutkin. Pennulla on 5 söpönsöpöä ja syötävänihanaa sisarusta, mutta ulkonäön perusteella olisin valinnut pentueesta juuri tämän kodittoman höpönassun.
Bläääh! Mä olen niin huono tekemään spontaaneja päätöksiä. Haluan, että kaikki on mietittyä ja suunniteltua ja harkittua. Ja sitten tulee pieni muutamien satojen grammojen pakkaus sekoittamaan pään.
Iiiiik, ihanaa, kuka hän oli? SE on menoa nyt, turha pyristellä vastaan. ;-)
VastaaPoistaIte aikoinaan päätin, että haluan uroksen ja kun kävin katsomassa meidän narttua niin se oli menoa se. Miten voikaan koiranpennut olla suloisia??
Kerro lisää tästä hurmurista :D
Mun mielestä koiranpentujen suloisuus pitäisi lailla kieltää. Pistää järki-ihmistenkin päät sekaisin.
PoistaMeillä meni sukupuolen kanssa justiinsa toisinpäin. Narttu olis se ykköstoive. Toisaalta ehkä yksi bitch perheessä riittää. :-D
Ihana :). Jään odottamaan jatkoa ;). Itselläkin ollut aikoinaan monta koiraa, yhdellä koirista oli pennutkin, ne oli kyllä ihan uskomattoman söpöjä! Nyt perheeseemme ei voi lemmikkejä ottaa miehen allergian vuoksi :(.
VastaaPoistaMä olen aina ollut kissaihmisiä (meillä oli 19 vuotta siamilainen), mutta nyt vanhemmiten on haukut alkaneet kiinnostaa enemmän. Lenkkikaveri itselle ja peuhukaveri lapsille olisi toiveissa. Siamilaista ei lenkille saa ja lapsiltakin se repisi silmät päästä suuttuessaan.
PoistaAllergiat on harmillinen juttu lemmikkihaaveita ajatellen, mutta on ainakin selvä peli, että ei kannata edes haaveilla niistä - tai tehdä tällaista järki/tunteet-taistelua. :-)