Mikä on punainen, pihisee ja vinkuu?

No minähän se. Kävin juoksulenkillä. Viime kerrasta on reilusti yli vuosi. Samalla muistin miksi en ole käynyt lenkillä... Ja miksi tykkäsin superdieetin aerobisista (= ei tartte juosta / hölkätä, vaan kävely riittää).

Ekan 200 metrin jälkeen lenkkareissa ei ollut jalkoja, vaan lyijypainot. Sitten alkoi pistää kylkeen, sen jälkeen vatsaan ja loppujen lopuksi sekä kylkeen että vatsaan. Maksimisyke huiteli sellaisissa lukemissa, että en enää kestänyt kuunnella sykemittarin piipitystä, vaan pistin sen äänettömälle. Luulin kyllä jo hetken, että sykemittari on kosahtanut, kun se näytti niin isoa lukua. Jos käveli, lauma hyttysiä tuli kimppuun. Jos juoksi, veri kohisi korvissa.

Sitten vielä n. 100 metriä ennen kotiovea joku 15-vuotias leisson huusi "hyvä perse" -kommentin, niin meikäläisen lenkkimittari tuli täyteen. "Sun äitis odottaa sua kotona" -vastakommenttikin kirvoitti vaan raikuvat naurut. Hävytöntä on nykynuoriso.

Kotiportaalla tsekkasin sykemittarin tuloksen: aikaa meni 50 minuuttia, maksimisyke 189, keskisyke 146, kaloreita paloi 450.

Mutta hei: jaksoin kuin jaksoinkin juosta vähintäänkin puolet koko lenkistä. Ihan hyvä suoritus ottaen huomioon, että viime lenkistä on aikaa.

Viimeinen reilu kuukausi on mennyt todella vähillä aktiivisilla liikunnoilla. Kävelyä, kävelyä ja kävelyä sekä vähän uintia, mutta esim. salia en ole nähnytkään. Tulipahan taas kerran todettua, että liikkumattomuus ei tee hyvää mun mielenterveydelleni: maailma näyttäytyy harmaan eri sävyissä ja pinna on ki-re-ä. Mä niin odotan maanantaita: pääsen taas pitkästä aikaa salille revittelemään.

Entäs selkä tai siis si-nivel? Jos se ei tunnu hyvältä, niin se tuntuu pahalta. Saman vuorokauden sisällä vaihteluväli on aikas iso. Yhdellä hetkellä tuntuu, että se ei ole ikinä kipeä ollutkaan ja seuraavalla hetkellä saa päästellä kaikki kirosanat suustaan. Istuminen pehmeällä tai kuperalla alustalla, esim. sohvalla, auton tai junan penkillä, on huono juttu. Istuminen itsessään ei tunnu miltään, mutta auta armias, kun nousee ylös ja lähtee kävelemään.

Ensi viikolla on edessä toinen fysioterapeutilla käynti. Ensimmäinen käynti oli jossain määrin pettymys. Kuvittelin, että fysioterapeutti ottaisi poliisiotteen ja selästä kuuluisi kruts ja homma olisi suunnilleen sillä selvä. Käynti oli kuitenkin enemmän puhetta kuin toimintaa. Ja toimintakin oli enemmän sivelyä kuin sitä toivottua poliisiotetta. Yhden jumppaohjeen sain, jota olen nyt jauhanut n. 50 kertaa, mutta en ole kyllä huomannut sillä mitään vaikutusta mihinkään. No, en luovuta vielä, enkä vaihda fysioterapeuttia, vaan katsotaan nyt ainakin pari-kolme kertaa, että mitä tästä tulee.