Koiramaisen jutun finaali

Koiruliasiassa päädyttiin järkiratkaisuun: ainakin toistaiseksi homma pistetään jäihin. Vuosi tai kaksi pitää vielä odottaa, että perhe- ym. elämä on sellaisella tolalla, että tähän huusholliin pystyy ottamaan koiran. Tai pystyyhän koiran ottamaan ihan minne vaan, mutta että sille on aidosti aikaa ja se saa hyvät lähtökohdat kunnon koiraksi.

Vähän päätös riipii, mutta on sydänsäryistä ennenkin toivuttu. Järkiratkaisu ei tietenkään ole estänyt sitä, ettenkö edelleen notkuisi kenneleiden sivuilla ja n. kaksi kertaa päivässä tsekkaisi pentuvälityksen sivuilta, että onko se sydämen vienyt höpönassu jo varattu...

Sitten vielä vähän puutarhaelämästä:
Ennen kesäkuun Italian matkaa tuikkasin ruokakaupasta ostetun, viimeisiään vetelevän basilikan pihamaalle. Ajattelin, että pärjää tai ei ulkona, sisällä heittää kuitenkin veivinsä. Hyvin oli basilika kesäkuun sateissa viihtynyt ja on nyt kasvanut komeaksi pehkoksi. Ei muuta kuin caprese-salaattia vääntämään. Tästä ja muista heinäkuun helteiden herkuista: Cacio e Pepe - Ruokaa Roomassa

Pihalta...

...lautaselle

Heti basilikan vieressä vajan seinustalla on jotakin, mitä odottelen kypsyväksi kieli pitkällä:

Karhunvatukoita. Kiitos talvella pensasta parturoineen rusakon, pensaaseen on tulossa tänä kesänä ekstrapaljon vatukoita. Talvella en ollut niin kovin ilahtunut tästä yöllisestä, odottamattomasta avusta, mutta nyt on osoittautunut, että rusakolla on huomattavia kykyjä puutarhuriksi. Se on onnistuneesti talttahampaillaan leikannut karhunvatukkapensaan lisäksi myös visterian. Visteria oli keväällä taitavasti karsittu oikeaoppisesti silmun yläpuolelta ja nyt se on lähtenyt huimaan kasvuun kaikista leikkauskohdista.