Jos joku ihmettelee, että mistä helkutista mä olen saanut hikinäpyt ja aurinkoihottumat tuossa n. +5 asteen lämpötilassa ja kaiken lisäksi vielä rankkasateessa, niin kerrattakoon että olin kuukauden verran Ligurian +25-32 asteen porotusauringossa. Ja suolaisessa merivedessä lillumassa.
Jos iho on huonossa jamassa, niin samalta tuntuu sisäpuolellakin. Reissun jälkeinen angsti iski päälle ihan tosissaan ja nyt on ahdistus, surku ja itketys kaikki samassa paketissa.
Ok, ymmärrän, että eihän tässä asiat OIKEASTI ole kovin huonosti, vielä on kesää jäljellä ja sitä rataa, mutta nyt vaan sattuu tuntumaan tolta. Arki se sieltä rytisteli kohti ja jakeli jabeja: pyykinpesut, kaupassakäynnit, ruoanlaitot, juhlien järjestämiset, työasiat, jopa vatsataudit alkoivat sillä hetkellä, kun kotioven avasi.
Ottaa taas oman aikansa, että pääsee takaisin normaaliin elämisen rytmiin ja osaa nauttia ja iloita siitä mitä on.
Yhdeltä ystävältä sain kyllä myös hyvän ohjeen matkan jälkeiseen surkeuteen: "Ala suunnitella seuraavaa matkaa."
 |
| "Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti